Marokko kalastaa Länsi-Saharan vesillä

Länsi-Saharalaiset haluavat mukaan EU:n kanssa neuvottelupöytään kun heidän aluevesiään koskevia kalastussopimuksia solmitaan. Toistaiseksi EU on kuitenkin mieluumin neuvotellut Marokon kanssa ja ohittanut muun muassa YK:n ja oman tuomiosituimensa päätökset.

– Tällä hetkellä EU:n ja Marokon ensimmäinen neuvottelukierros kiistellyn kalastussopimuksen jatkosta on käyty, mutta toistaiseksi siitä ei ole vielä tiedotettu, totesi Paavo Arhinmäki, joka järjesti yhdessä kansainvälisen solidaarisuustyön kanssa tilaisuuden, jossa sahrawit pääsivät keskustelemaan Maa- ja metsätalousministeriön neuvottelevan virkamiehen, Heikki Lehtisen, kanssa.

Tilaisuudessa Länsi-Saharan yli 40 vuotta jatkuneen laittoman miehityksen ja sen tämän hetkisen tilanteen tiivisti Mohamed Jalihenna, joka toi terveiset Länsi-Saharan luonnonvarojen ryöstöä vastustavasta SCAP-kampanjasta.

– EU on itse todennut korkeimmassa oikeudessaan oman sopimuksensa laittomaksi, koska sen valmistelussa on ohitettu sahrawien kuuleminen omien luonnonvarojensa suhteen. Se myös kyseenalaisti sen, että EU neuvottelee kalastussopimuksesta Marokon kanssa, vaikka itsekin näkee, että Länsi-Sahara ei kuulu Marokon määräysvaltaan, tiivisti Jalihenna.

– Koko neuvotteluprosessi pitäisi kyseenalaistaa, koska nyt ei ole edes selvillä se, kenen kanssa EU varsinaisesti neuvottelee. Kyse on tietenkin siitä, kuka saa hyödyn Länsi-Saharan luonnonvaroista, mutta etenkin siitä, pönkitetäänkö nyt Marokon asemaa miehittäjänä.

Rauhanprosessi vaarantuu

Erityisen huolestuttavana Jalihenna näkee sen, että kalastussopimusten häikäilemätön ajaminen voi vaarantaa alueella 1991 lähtien käynnissä olleen YK:n rauhanprosessin.

– Leireillä syntyneet ihmiset ovat väsyneet nykyiseen pattitilanteeseen ja tällainen demokratian vastainen tilanne saattaa olla omiaan kärjistämään tilanteen. Se ei todellakaan ole kenenkään etu.

Ketä kuunnellaan?

Heikki Lehtinen kuvaili neuvottelujen tilannetta, jossa ensimmäisellä kierroksella ovat nyt olleet aktiivisia lähinnä ne maat, joilla on suurin intressi kalastussopimuksen suhteen. Näiden etunenässä etenkin Ranska ja Espanja. Sen sijaan Suomi ja muut Pohjoismaat ovat tässä kysymyksessä olleet maltillisempia, koska kalastussopimuksen merkitys on meille pieni.

– Maa- ja metsätalousministeriö ei tietenkään tee Suomen ulkopoliittisia linjauksia. Ne luodaan Ulkoministeriössä. Tässä kalastussopimuksessa voimme kuitenkin neuvotella. Olisikin tärkeää saada tietää, miten sopimusneuvotteluissa on esimerkiksi huomioitu länsisaharalaisten kuuleminen, tähdensi Lehtinen.

Virkamiehenä Lehtinen ei kuitenkaan katsonut voivansa kysyä vastauksia suoraan Polisariolta, vaikka sekä YK että lukuisat EU-maat ovat hyväksyneet Polisarion toimimisen länsisaharalaisten edustajana. Suomi ei tätä virallistamista ole toistaiseksi tehnyt.

Tilaisuuteen osallistunut SKP:n pääsihteeri Tiina Sandberg kyseenalaisti Lehtisen tiukan linjauksen.

– On hämmentävää kuulla, miten tärkeää olisi saada tietää länsisaharalaisten kantoja kalastussopimukseen kun kuitenkin istumme tässä huoneessa Polisarion edustajien kanssa ja he varmasti vastaavat mielellään kaikkiin kysymyksiin. Virkamieskin on vapaa hankkimaan tietoja päätösten valmistelua varten eri tahoilta, kyseenalaisti Sandberg.

Tilaisuuden päätteeksi Polisarion Suomen edustaja Menna Lehib, Moulay Emhamed Brahim länsisaharalaisen opiskelijajärjestö Uesarion pääsihteeri ja Mohamed Jalihenna jäivät vielä neuvottelemaan Heikki Lehtisen kanssa. Toivottavasti jonkinlaisia evästyksiä saatiin kuitenkin tämänkin tapaamisen tuloksena eteenpäin. Kalastussopimuksen jatkosta neuvoteltanee lähitulevaisuudessa, sillä nykyinen jatkosopimus umpeutuu heinäkuussa.

Solidaarisuuskampanja alkamassa

SKP valmistelee Spartacus-säätiön kanssa edelleen kehitysyhteistyöprojektia länsisaharalaisten auttamiseksi ja musiikkistudion rakentamiseksi pakolaisleirille yhteistyössä paikallisen kansalaisjärjestön kanssa. Tämän projektin puitteissa kaikilla on mahdollisuus osoittaa solidaarisuutta sahraweille.

Tiedotamme hankkeesta tarkemmin heti kun kaikki päätökset on saatu läpi myös Ulkoministeriössä.