Eläkeläisiin kohdistuvat leikkaukset estettävä

Suomen kommunistinen puolue haluaa kiinnittää kansalaisten sosiaalipalveluista ja terveydestä vastaavan ministeriön huomion pariin eläkeläisiä ajatellen keskeiseen asiaan.
Vanhuspalvelulaki ja laitosten henkilöstömitoitus
Ensinnäkin muistutamme siitä, että eduskunta päätti vanhuspalvelulain hyväksymisen yhteydessä, että lakiin lisätään minimivaatimus laitosten ja tehostetun palveluasumisen henkilöstömitoituksesta, jos vuoden 2014 loppuun mennessä ei päästä vähintään 0,5 hoitajaan vanhusta kohti.
Tavoitteeseen ei ole kaikkialla päästy, joten eduskunnan tahdon mukaisesti mitoitusvaatimus olisi nyt lisättävä lakiin. Säädöksen saaminen lakiin on nyt osoittautunut entistäkin tärkeämmäksi: kun laissa ei ole minimivaatimusta, hallitusohjelmaan on voitu kirjata tavoitteita, jotka huonontaisivat nykyistäkin kehnoa tilannetta. Hallitusohjelman mukaan 0,4 hoitajaa vanhusta kohti olisi riittävä. Lisäksi hoitohenkilökuntaan voitaisiin laskea oppisopimuskoulutettavat, sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijat ja muut ilman sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillista koulutusta olevat henkilöt.
Laitospaikkoja on viime vuosina vähennetty ja suunnitelmissa on niiden vähentäminen entisestään. Se merkitsee, että laitoksiin tulevat vanhukset ovat entistäkin huonokuntoisempia. Siksi riittävä henkilökunta, joilla on korkeatasoinen ammatillinen osaaminen, on entistäkin tärkeämpää.
Esitämme, että ministeriö valmistelee kiireellisesti vanhuspalvelulakiin sellaisen muutoksen, jossa hoitohenkilöstön minimivaatimuksena on 0,8 hoitajaa vanhusta kohti vanhainkodeissa ja tehostetussa palveluasumisessa.
Lakiin on myös lisättävä vaatimus hoitajien riittävästä ammatillisesta koulutuksesta ja pätevyydestä.
Eläkeläisten asumistuki
Hallitusohjelmaan on kirjattu eläkeläisten asumistuen muuttaminen yleisen asumistuen mukaiseksi. Tämä merkitsee suuruusluokaltaan 100 euron vähennystä useimpien eläkeläisen kuukausittain saamaan tukeen. Leikkaus on sietämättömän suuri, koska asumistukea saavat nimenomaan pienituloiset eläkeläiset. Heille 100 euron kuukausittainen vähennys käytettävissä oleviin rahoihin merkitsee pahimmillaan asunnosta pois muuttamista ja sosiaalitoimen asiakkaaksi siirtymistä.
Sen lisäksi, että jo periaatteessa on väärin kohdistaa leikkauksia vähätuloisiin eläkeläisiin, leikkaukset merkitsevät monessa tapauksessa kuntien sosiaalimenojen kasvua. Laskelmat saavutettavista yli 100 miljoonan euron säästöistä eivät siten varmastikaan pidä paikkaansa. Valtio ei toisaalta saa lisätä kuntien vaikeuksia ja kasvattaa tukihakemuskuluja lisäämällä toimeentulotuen tarvitsijoitten määrää asumistuen leikkauksilla.
Esitämme, että ministeriö tarkistaa Kelan laskelmat ja ottaa huomioon leikkauksista muualle syntyvät kustannukset sekä leikkauksista seuraavat inhimilliset kärsimykset ja päättää säilyttää eläkeläisten asumistukijärjestelmän entisellään.
SKP