NAISTEN IHMISARVOINEN TYÖ ON TASA-ARVON EDELLYTYS
Patriarkaalisella yhteiskuntamallilla on ollut, ja on, vakavia seurauksia naisille. Toisaalta heidän asemansa työmarkkinoilla on epäedullinen miehiin verrattuna, sillä heillä on huonompi palkka, joka on tehnyt heistä reserviarmeijan tai halpatyövoimaa palvelumarkkinoille ja kotiensa vankeja hoitotyöhön, etenkin maissa, joissa hyvinvointi on ollut niukkaa ja haurasta, sillä elämän ylläpitäminen toimii pääoman kasvattajana, mikä osoittaa, että kapitalismi ei sovellu elämään.
Tämän logiikan perusteella Euroopan unionin etuja palvelevat markkinat ja pankit eivät noudata eivätkä ota huomioon kahta säästötoimien soveltamisen perusperiaatetta:
1. Naisten ja miesten tasa-arvo on tunnustettu yleismaailmalliseksi oikeusperiaatteeksi monissa kansainvälisissä ihmisoikeuksia käsittelevissä asiakirjoissa, kuten YK:n yleiskokouksen joulukuussa 1979 hyväksymässä yleissopimuksessa, jonka tarkoitus on estää kaikenlainen naisten syrjintä. Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta 1. toukokuuta 1999 lähtien Euroopan unionin tavoitteisiin on kuulunut naisten ja miesten tasa-arvo ja naisten ja miesten eriarvoisuuden poistaminen kaikesta unionin ja sen jäsenten politiikasta ja kaikista toimista.
2. Naiset edustava puolta resursseista ja puolta minkä tahansa yhteiskunnan potentiaalista. Tämä potentiaali ei kehity, jos naisia rajoitetaan epätasa-arvolla ja syrjinnällä.
Sen sijaan Euroopassa vaarannetaan vapaus ja naisten vapautuminen, koska ihmisarvoinen työn on välttämätöntä tasa-arvolle, ja Euroopassa Troikan politiikat ajavat Euroopan hallitukset alentamaan työväenluokan palkkoja ja huonontamaan työoloja, mikä on aiheuttanut miesten ja naisten välisen palkkaeron kasvamisen entisestään.
Taantumuksellisten konservatiivihallitusten säästöpolitiikka vaikuttaa eniten naisiin, ja tämän politiikan seuraukset osoittavat, että se mitä todella halutaan, on naisten paluuta koteihin. Troikan määräykset ovat merkinneet leikkauksia ja julkisten palvelujen (koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelujen) eli naisvaltaisten alojen, yksityistämistä, mikä on johtanut siihen, että moniem naisten elämästä on tullut epävarmaan, sillä heidän oikeuksiaan ja työolojaan on murskattu. Naisten työttömyysluvut ovat kasvaneet, mikä on entisestään huonontanut naisten tilannetta.
Naisten epävarmojen työpaikkojen määrän kasvu lähinnä olettaa, että se ei estä naisten köyhtymistä, koska palkkaerot, epävarman osa-aikatyön ja tiettyjen alojen naisistuminen määrittävät naisten taloustilanteen miesten taloustilannetta huonommaksi maailmanlaajuisesti ajatellen.
Köyhyysriski on erittäin korkea, ja sillä on vahva vaikutus naisten sosiaaliseen syrjäytymiseen, erityisesti yksin asuvien naisten. Lisäksi naiset elävät useammin yksin, sillä heillä suurempi elinajanodote. Pidempi ajanjakso, jonka aikana ihmiset elävät köyhyydessä, sitä suurempi pysyvään taloudellisen puutteen tilaan ja sosiaaliseen syrjäytymiseen.
Euroopan unionissa yksi viidestä naisesta elää köyhyydessä. Virallisesti. Jos laskelma tehtäisiin yksittäisten henkilöiden tulojen sijaan perheen tulojen mukaan, suhde nousisi jopa 36 %:iin, verrattuna miesten 11:a %:iin Euroopan komission tietojen mukaan.
Työmarkkinoiden ylijoustavuudella, työolojen ja työntekijöiden oikeuksien jatkuvalla on huononemisella on suora vaikutus väestön enemmistön elämään ja naisten erityistapauksessa ne syventävät sukupuolten välistä työnjakoa ja siten paluu kodin piiriin ylläpitää valtasuhdetta, joka edistää patriarkaalista järjestelmää.
Nykyään monissa Euroopan maissa naistyöntekijät elävät äärimmäisessä epävarmuudessa. Useimmat ovat viimeinen lenkki ketjussa, ja kärsivät yritysten väärinkäytöksistä epäinhimillisissä olosuhteissa, hyväksikäytettyinä ja yhä suojattomampina.
Lisäksi eri eurooppalaisten hallitusten säästötoimenpiteet johtavat meidät maanalaiseen työhön ja prostituutioon. Euroopassa naisten ja tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö on pöyristyttävällä tavalla lisääntynyt viime vuosina ja se kertoo siitä, että naisten keho ja seksuaalisuus on tuotteistettu. Tilannetta peittelevät ja kiertelevät jatkuvasti kaikkien patriarkaalista ideologiaa harjoittavat hallituksen ja poliittiset puolueet. Nyky-yhteiskunnassa prostituutioon ajautuneet naiset ja tytöt ovat seurausta kapitalismin ja patriarkaatin hedelmällisestä liitosta tekopyhien, moraalisesti konservatiivisten hallitusten kanssa. Tämä näkyy paitsi hallitusten passiivisuutena prostituution ja naiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön kasvun suhteen maissamme, myös suojeluna, jota jopa poliisi tarjoaa parittajille ja tälle liiketoiminnalle.
YK:n (2011) mukaan noin 140 000 naista olivat seksuaalisen hyväksikäytön uhreja Länsi-Euroopassa. Eurostatin raportin (2013) mukaan 61 prosenttia ihmiskaupan uhreista olivat lähtöisin EU-maista. Vuosien 2009 ja 2013 välillä Europolin tutkimissa tapauksissa uhreistä 40 % oli Romaniasta, 18 % Unkarista ja 11 % Bulgariasta. Näyttää siis siltä, että työssäkäyvien naisten halutaan olevan prostituoituja.
Euroopassa naisista 58,5 % ovat aktiivisia työmarkkinoilla ja miehistä 70,1 %. Euroopan unionissa 32,1 %:lla naisista on osa-aikainen työ, miehistä vain 9 %:lla, mikä myös on raju osoitus epäsuorasta syrjinnästä. Niin sanotut minityöt ovat myös enimmäkseen naisten paikkoja niin Saksassa kuin Espanjassakin.
Euroopassa naisten ja miesten välinen palkkaero on alimmillaan 16,2 % ja se on jopa 25 % joissakin tapauksissa, eikä nousulle näy loppua. Esimerkiksi Espanjassa, joka on yksi maista, jotka eniten kärsivät kriisistä, ero on lähes 23 % (2011), mikä tarkoittaa sitä, että naisten on tehtävä 84 päivää enemmän töitä vuodessa ansaitakseen saman verran kuin mies.
Epävarmoissa työsuhteissa olevilla 21,2 %:lla eurooppalaisista naisista palkka on alle keskimääräisen minimipalkan. Ei ole sattumaa, että alat, joilla ansaitaan vähemmän ja joilla on suuremmat palkkaerot, ovat yleensä naisvaltaisia. Niillä palkat ovat pienempiä ja ne ovat vähemmän suosittuja. Niin sanotut naisten työt, kuten lasten- tai vanhustenhoito, ovat huonommin palkattuja kuin tyypilliset miesten työt, kuten muurarin tai automekaanikon työ. Ja maskuliiniset alat, kuten tekninen suunnittelu tai talousala, ovat suositumpia ja arvostetumpia.
EU:ssa on maita, joissa yhteiset sopimukset jatkavat naisten syrjimistä, sillä bonusten hallintaa ei juuri ole, mikä edelleen kasvattaa palkkaeroja, koska naisluokka on edelleen olemassa.
Sukupuolten välinen kuilu heijastaa koko elämän ajan kumuloitunutta epätasa-arvoa, joka pahenee vuosi vuodelta ja joka muuttuu todelliseksi uhkaksi ikääntyneille naisille. Usein heidän eläkkeensä ovat pieniä ja ne perustuvat heidän siviilisäätyynsä. Vaikka eläke perustuisikin työvuosiin, se on yleensä pienempi kuin miesten, useista tekijöistä johtuen: palkkaerot, työuran keskeyttäminen tai työsuhteen päättyminen lastenhoidon (tai sairaiden tai iäkkäiden sukulaisten hoidon) vuoksi sekä suurempi taipumus sovittaa yhteen useita osa-aikatöitä.
Esimerkiksi Espanjassa 90 % kotitalouksista, joihin kuuluu yksi aikuinen ja lapsia, on naisten ylläpitämiä ja nämä naiset ovat niitä, joita kohtaa miehiä suurempi köyhyysriski.
Vuonna 2011 naisen keskipalkka Espanjassa oli miehen 77,01 % keskipalkasta. Vuonna 2012 yli 7,7 miljoonaa naista kävi töissä, ja heistä 1,7 miljoonan tulot olivat alle 612,9 euroa kuukaudessa, eli heidän palkkansa oli köyhyysrajan alapuolella.
Espanjassa työssä käyvien naisten köyhtyminen johtuu heidän keskittymisestään alimpiin palkkaluokkiin. 51,4 % naisista saavat 1,5 kertaa keskimääräisen minipalkan (641 euroa) ja heistä vain 0,27 % saa tuon summan kymmenenkertaisena. Keskimäärin osa-aikatyötä tekevät naiset (kaksi miljoonaa työntekijää, 26 % työllisistä) ansaitsevat 719 euroa kuukaudessa, kun taas osa-aikatyötä tekevät miehet saavat yli 804 euroa kuukaudessa. Palkkaeroon liittyy toinenkin ongelma, ja se on se, että se pysyy. Se on aikapommi, joka ei ole mene pois, ja se voi olla pahenemassa, koska pienempi palkka tarkoittaa pienempää työttömyyskorvausta ja pienempää vanhuuseläkettä.
Sen sijaan yliopistoista valmistuneista Euroopassa yli 60 % on naisia, he ovat valmiimpia ja paremmin koulutettuja, mutta se ei kuitenkaan takaa parempaa palkkaa. Esimerkiksi Espanjassa tieteen aloilla ja teknisillä aloilla palkkaero on jopa 30,54 %.
Lisäksi naiset ovat vaikeampi työllistyä, ja lisäksi tulee se, että kun he jäävät eläkkeelle, heidän eläkkeensä on pienempi. Se ei ole vain jatkuvaa syrjintää vaan pysyvää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ihmisarvoisen työn puute ja lisääntynyt hyväksikäyttö on merkki lisääntyneestä miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta.
On osoitettu, että Troikan politiikka, jota Euroopan hallitukset toteuttavat, käyttää suoraan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Toimenpiteet, jotka edistävät köyhyyden naisistumista ja äärimmäisen epävakaata työtilannetta, altistavat naiset työpaikkakiusaamiselle, naiskaupalle ja prostituutiolle. Naisten riippuvuus lisääntyy ja väkivallasta johtuvat avioerot ja ilmoitukset vähenevät, ja naisia murhataan ja he ovat sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja.
On selvää, että Troikan uusliberalistiset reseptit eivät tule tarjoamaan kriisiin ihmisläheistä ratkaisua. Tämän vuoksi tarvitaan ihmisläheinen ratkaisu, joka tunnustaa naisten oikeudet ja huomioi naiset ja ottaa heidät mukaan kamppailuun antikapitalistisen ja antipatriarkaalisen vaihtoehdon rakentamiseksi, jota me Euroopan naiset vaadimme.
Vallankumouksellinen muutosprosessi ei myöskään ole mahdollinen ilman 51 %:a kansalaisista. Ilman naisia ei ole mahdollista siirtyä kohti Eurooppaa, joka on rakennettu tasa-arvon perustalle ja joka on uusi näyttämö miesten ja naisten välisille valtasuhteille. Ilman naisia ja ilman feminismiä tässä prosessissa ei saada aikaan todellista vallankumousta, eikä tasa-arvon puuttumista voida perustella väärien painopisteiden takaa.
Taloustieteen feministinen kritiikki on, luonnollisesti, lähestymistapa, josta käsin puhumme työstämme. Kapitalistisen mallin kyseenalaistaminen, ei vain pääoman/työvoiman ristiriidan, vaan myös pääoman/elämän konfliktin, on läpimurto asemistamme, jotka edellyttävät toista tilaa, josta radikaali muutos malliin voi alkaa. Meidän on ymmärrettävä, ja tehtävä työtä sen eteen, että myös yhteiskuntamme ymmärtää, että pääoma/elämä -konflikti ei koske ainoastaan naisia, sillä miehetkään eivät ole ”elämän” reuna-alueilla, ja siksi heitäkään ei koske vain pääoma/työvoima -konflikti.
Tämä edellyttää syvää pohdintaa työstä kaikkine ulottuvuuksineen ja ajankäytöstä. On käsiteltävä kapitalismin naisiin heijastamaa hoiva- ja tunnetyön lisäarvon suhdetta. On kiire tehdä näkyväksi tätä lisääntymis- ja hoitotyötä ja rekisteröidä se aktiiviseksi osaksi taloutta, kuten se on välttämätöntä mille tahansa muullekin työlle ja minkä tahansa sosiaalisen ja taloudellisen mallin elinkelpoisuudelle.
Näistä syistä Euroopan vasemmistopuolue käynnistää naistenpäivän merkeissä 8. maaliskuuta kampanjan, jonka tavoitteena on taata ihmisarvoista työtä naisille, sillä haluamme, että naispuolisten työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan varmistamalla heille palkka, joka mahdollistaa myös ihmisarvoisen elämän, pääsyn universaaleihin sosiaalietuuksiin, kuten riittävään eläkkeeseen, ja varmistamalla se, että samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka. Sillä haluamme, että työt jaetaan. Sillä haluamme lisää laadukasta julkista työtä terveydenhoitoon, koulutukseen ja hoiva-alalle. Sillä haluamme tasata äitiys- ja isyyslomat ja haluamme lopettaa harmaan talouden. Koska on tehtävä ihmisarvoista työtä yhteiskunnassa, jossa työllä on käyttöarvoa vaihtoarvon sijaan, jossa tuottavan työn järjestelmä palvelee ihmisten hyvinvointia. Sitä ei voi tehdä tuhoamisen maailmassa, jota hallitsevat aseteollisuus ja armeijat, jossa tuotantovälineet tuhoavat ympäristöä ja tuhlaavat energiaa, joka perustuu köyhimpien maiden luonnonvarojen hyödyntämiseen ja joka uhkaa ihmisten terveyttä. Siksi me vaadimme toisenlaista Eurooppaa, joka takaa toisenlaisen yhteiskunnan luomisen, sellaisen, jossa naisilla on oikeus ihmisarvoiseen työhön.
CRISTINA SIMÓ (PCE)
SKP
