SKP:n lausunto perustuslain tarkistamiskomitean esityksiin

Mietintö ei vastaa tarpeita uudistaa perustuslakia niin, että demokratiaa ja kansalaisten perusoikeuksia vahvistetaan ja laajennetaan. Komitean esittämä uudistus mahdollistaisi kansanvaltaisuudesta poikkeavan kehityksen, jossa enemmistöhallituksen takana olevien ryhmien ja niiden johtajien ylivalta poliittisessa päätöksenteossa vahvistuu ja jossa parlamentaarisen opposition ja eduskunnassa edustusta vailla olevien kansalaisten ja puolueiden vaikutusmahdollisuuksia voidaan kaventaa.

Komitean merkittävin ja tuomittavin esitys on Suomen itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa kaventavan Euroopan unionin kirjaaminen perustuslakiin. Lisäksi perustuslain uudistusehdotusten valmistelussa on kokonaan sivuutettu tarve ulottaa demokratia myös talouden alalle, jotta pieni pörssikeinottelijoiden ja talouselämän johtajien piiri ei voi päätöksillään aiheuttaa muulle yhteiskunnalle nykyisen talouskriisin kaltaista vahinkoa. Positiivista esityksessä on vain kansalaisaloite, jollaista SKP on jo pitkään vaatinut.

Komitean esitykset voivat toteutuessaan johtaa siihen, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja luottamus poliittiseen päätöksentekoon heikentyvät entisestään, kun suurella rahalla vaaleissa kampanjoivat muutamat suurimmat puolueet ja erityisesti pääministeri saavat yhä enemmän valtaa, jonka käyttöön vaalien välillä ei kansalaisilla ja parlamentaarisella oppositiolla ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa.

Demokratia, kansalaisten osallistuminen ja luottamus yhteisten asioiden hoitoon eivät voi toimia, jos päätöksenteko keskitetään yhä pienemmälle piirille ja sille annetaan mahdollisuus muodollisen eduskuntaenemmistön turvin hallita piittaamatta kansalaisten tarpeista ja muista poliittisista ryhmistä. Tällainen valtioneuvoston ja pääministerin aseman vahvistaminen tapahtuisi käytännössä myös eduskunnan aseman ja parlamentarismin kustannuksella.

Kyse ei ole oikeasta demokratiasta, jos muodollinen eduskuntaenemmistö voidaan ostaa rahalla vaaleissa, joissa verovaroista itselleen puoluetukia jakava ja elinkeinoelämän massiivista tukea saava eliitti saa itsensä ja ehdokkaansa kilpailijoista poikkeavalla ja ylikorostuneella tavalla ja määrällä näkyviin. Kun oppositiovoimat pidetään rahan voimalla ja median, myös Yleisradion harjoittamalla syrjinnällä pimennossa, ei kyse ole oikeasta edustuksellisesta demokratiasta, vaan harvainvallasta. Tällainen syrjintä poliittisen toiminnan julkisuudessa ja rahoituksessa rikkoo myös Euroopan neuvoston ja sen poliittisen korruption vastaisen toimielimen Grecon suosituksia, joiden mukaan julkisen vallan tulee toimillaan pyrkiä turvaamaan reilut mahdollisuudet myös eduskunnan ulkopuolisille puolueille saada näkemyksensä äänestäjien tietoon ja kilpailla vaaleissa. Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden syrjintää aiotaan lisäksi voimistaa samaan aikaan valmisteilla olevilla muutoksilla, kuten 3 % äänikynnyksellä, vaaliliittojen kieltämisellä ja jakamalla eduskunnan voimasuhteilla kunnallista puoluetukea sekä nuoriso-, sivistys- ym. järjestöjen tukia.

Kun komitean ehdotuksessa on näin vakavia puutteita, tulee komitean ehdotus hylätä, lukuun ottamatta esitystä 53 §:n uuteen 3 momenttiin sisältyvästä kansalaisaloitteesta.

1§ Valtiosääntö

Ristiriitaisesti säännöksen 1 momentin kanssa ehdotetaan 3 momenttiin toteamusta, että Suomi on EU:n jäsen. Tämän muutoksen olennaisin merkitys on siinä, että sillä rajoitetaan kansalaisten ja eduskunnan mahdollisuutta arvioida uudelleen EU:n jäsenyyttä ja enemmistön niin halutessa erota EU:sta. Eroamista koskeva päätös vaatisi ensin määräenemmistöllä tehtävän päätöksen perustuslain muuttamisesta. Eroaminen tehtäisiin näin vaikeammaksi kuin EU:n toimivallan laajentaminen on nykyisen EU:n perussopimuksen, Lissabonin sopimuksen pohjalla. Vaatimuksia EU:sta eroamisesta voitaisiin EU:n kannattajien taholta tuon säännöksen oloissa jopa syyttää perustuslain vastaiseksi toiminnaksi!
Ehdotettu maininta EU:n jäsenyydestä tulisi ehdottomasti torjua perustuslaista.

14§ Vaali- ja osallistumisoikeudet

Äänioikeus EU-vaalien osalta tulisi todeta siten, että jos Suomi on EU:n jäsen, niin äänioikeus on komitean ehdotuksen mukainen. Sitäkään ei ole kuitenkaan tarpeen todeta perustuslaissa, tavallinen laki riittäisi.

23 § Perusoikeudet poikkeusoloissa

Perusoikeuksista poikkeamista ei tule sallia asetuksella, koska se olisi omiaan helpottamaan harvainvaltaisten menettelytapojen tuomista valtioelämään.

Esimerkiksi työntekijöiden lakko-oikeutta on mediassa jo esitetty rajoitettavaksi perusteluilla, joissa työtaistelut pyritään esittämään Suomea vakavasti uhkaavana poikkeusoloina. Eduskunnan jälkikontrolli ei tällaisessa asiassa riita, se tulisi liian myöhään eikä voisi korjata mahdollisesti jo tehtyjä vääryyksiä. Lisäksi kansalaisilla olisi käytännössä hyvin vähän mahdollisuuksia saattaa ministereitä syytteeseen ja vahingonkorvausvastuuseen.

Erityisesti poikkeusoloissa on tärkeä vahvistaa perusoikeuksia eikä helpottaa niiden syrjäyttämistä. Perusoikeuksien vahvistamiseen ja laajentamiseen on aihetta myös muutoin. Tämä koskee muun muassa ihmisten oikeutta työhön, riittävään toimeentuloon ja tarvitsemaansa hoivaan ja huolenpitoon. Omistuksen ja varallisuuden ei pitäisi antaa kenelläkään oikeutta alistaa tai riistää muita. Myös huolestuttavasti lisääntyneet rasistiset esiintymiset ja viharikokset antavat aihetta vahvistaa perusoikeuksia.

53 § Kansanäänestys ja kansalaisaloite

SKP on jo 70-luvulta alkaen tehnyt esityksiä kansalaisten aloiteoikeudesta, jolla tietty määrä äänioikeutettuja voisi saada haluamansa lakialoitteen tai muun asian eduskunnan käsittelyyn. Olemme tyytyväisiä siitä, että komitea ehdottaa kansalaisaloitetta. Siihen vaadittava äänioikeutettujen määrä olisi kuitenkin voinut olla pienempi, SKP on ehdottanut 40 000 määrää.

Suurena puutteena pidämme sitä, että komitea ei esitä kansanäänestyksen kehittämistä. SKP:n mielestä EU:n perussopimusten tai esimerkiksi Nato-jäsenyyden kaltaisissa asioissa tulisi järjestää sitova kansanäänestys. Myös kansalaisaloitteella pitäisi voida saada aikaan kansanäänestys.

58§ Presidentin päätöksenteko
66 § Pääministerin tehtävät

Komitean esityksessä säilytetään perustuslain 93 § muotoilu, jonka mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Esityksen mukaan 58 § muutettaisiin kuitenkin muotoon, joka kaventaa kansalaisten suoralla vaalilla valitseman presidentin valtaoikeuksia.

Komitean esityksen mukaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ollessa eri mieltä ulkopolitiikasta, ratkaisee valtioneuvoston kanta, joka ilmentää eduskunnan kantaa. Tämä koskisi esimerkiksi Nato-jäsenyyden kaltaisia ratkaisuja, muita valtiosopimuksia, päätöksiä osallistumisesta EU:n sotilaallisiin operaatioihin sekä diplomaattisuhteiden solmimista tai katkaisemista.

Lisäksi komitean enemmistö haluaa rajoittaa tasavallan presidentin oikeutta osallistua EU:n huippukokouksiin ja määritellä tämän vain pääministerin tehtäviin kuuluvaksi. EU:n huippukokouksissa käsitellään kuitenkin usein virallisesti ja vielä useammin epävirallisessa keskustelussa myös tasavallan presidentin toimivaltaan kuuluvia asioita.

Presidentin oikeuksien karsiminen liittyy komitean enemmistön pyrkimykseen katkaista vanha valtiosääntöperinne, jossa presidentti osaltaan on ollut tasapainottamassa enemmistöhallituksen ja sen puolueiden mahdollista yksinvaltaisuutta. Tämä perinne on syytä säilyttää, varsinkin kun ei muutoinkaan ehdoteta mitään keinoja valvoa enemmistöhallituksen yksinvaltaisia toimia ja vaikuttaa niihin. Vastustamme perustuslain 58 ja 66 §:iin esitettyjä muutoksia.

94§ Kansainvälisten velvoitteiden ja niiden irtisanomisen hyväksyminen

Kun EU-jäsenyys ehdotetaan todettavaksi perustuslaissa, on jäsenyydestä irtisanoutuminenkin perustuslakikysymys eli näin EU-jäsenyydestä yritetään tehdä ikuista. Tätä ei voida hyväksyä. Lisäksi kiinnitämme huomiota siihen, että Suomi ei ole edelleenkään ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa YK:n sopimusta, joka turvaisi meillä saamelaisten asemaa.

118§ Vastuu virkatoimista

Sinänsä kaunis pykälä jää käytännössä edelleen huitaisuksi ilmaan, koska tavallisella kansalaisella ei ole todellisuudessa keinoja ja mahdollisuuksia päästä oikeuksiinsa virkamiehiä tai julkista tehtävää hoitavaa vastaan. Tämä on tullut esille muun muassa monissa kansalaisten perusoikeuksia, esimerkiksi toimeentuloturvan riittämättömyyttä ja kuntien peruspalvelujen tietoista alibudjetoimista koskevissa tapauksissa. Perustuslaista ja muualta lainsäädännöstä puuttuvat kansalaisten käytännön mahdollisuudet saada nopeasti keskeytettyä lainvastainen tai vahinkoa aiheuttava viranomaistoimenpide.

Kun yksityistämistä koko ajan vauhditetaan niin vastaavasti kasvaa julkisia tehtäviä hoitavien yksityisten toimijoiden määrä. Samalla kasvaa myös mahdollisten väärinkäytösten ja vahinkojen riski. Komitea ei kuitenkaan ole edes yrittänyt löytää parannuksia perustuslakiinkaan tältä osin. Kun virkamiesten rikosoikeudellista vastuutakin on rikoslaissa ja vanhentumissäännöksissä olennaisesti kevennetty, ettei paljon mitään ole jäänyt jäljelle, olisi perustuslain säännös tästäkin syystä vaatinut tarkistamista. Perusoikeuksien vahvistamisessa eräs mahdollisuus olisi Syrjäytymisen ja köyhyyden vastaisen eurooppalaisen verkoston Suomen osaston EAPN-FIN esittämä perusturvarikos.

SKP:n poliittinen toimikunta 15.3.2010: