Valtio leikannut kuntien toimintaedellytyksiä

Viimeisten 15 – 20 vuoden aikana ovat kunnat joutuneet ankaran taloudellisen rakennemuutoksen uhreiksi. Eri hallitukset ovat vähentäneet valtion osuutta kuntien järjestämien palvelujen kustannuksista. Kuntien osuus palvelujen rahoituksesta on kasvanut ja kuntalaisten verotaakka on lisääntynyt. Kunnat ovat myös karsineet palveluja.

Valtion toimien suurin vaikutus on ollut kuntien valtionosuuksiin kohdistuneilla leikkauksilla. Kuntaliiton selvitysten mukaan kuntien ja kuntayhtymien ulkoisten toimintamenojen valtionosuuksia on vähennetty niin, että kun ne vuonna 1990 olivat 36.7 prosenttia, niin vuonna 2007 ne olivat enää 26,6 prosenttia.

Toinen merkittävä kuntien talouksiin vaikuttava valtion toimi on ollut veropolitiikka, jolla useiden veroratkaisujen yhteydessä on kuntien tuloja pienenennetty korottamalla kunnallisveron ansiotulovähennyksen alarajaa. Valtio ei ole koskaan korvannut täysimääräisesti näitä menetyksiä vaikka niin on luvattu tehdä.

Valtio on myös säätänyt kunnille lisää vastuita, kuten hammashoidon laajentaminen ja hoitotakuu. Nämä sinänsä oikeat ratkaisut on toteutettu siten, että niihin ei ole osoitettu riittäviä määrärahoja, vaan velvoitettu kunnat kattamaan suurelta osin niiden kustannukset.

Supistukset kohdistuvat peruspalveluihin

Valtion tekemät leikkaukset kuntien valtionosuuksiin ovat kohdistuneet voimakkaasti kahdelle kuntapalveluiden pääsektorille. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen rahoituksessa ovat valtionosuudet muuttuneet niin, että vuoden 1990 noin 40 prosentin osuus on alentunut noin 25 prosenttiin vuonna 2007. Kuntien opetus- ja kulttuuritoimen osalta valtion osuudet ovat pienentyneet vuoden 1990 noin 52 prosentin tasosta 30 prosenttiin vuonna 2007.

Kuntien kaikista menoista näiden kahden peruspalvelusektorin osuus oli vuonna 2007 noin 70 prosenttia. Kuntien rahoitusrakenne on tämän seurauksena myös muuttunut suuresti. Kunnallisveron osuus on kasvanut niin, että se on noussut jo yli 40 prosenttiin kuntien tuloista. Kunnallisveroprosentteja onkin nostettu lähes kaikissa kunnissa.

Kunnat ovat ryhtyneet myös myymään omaisuuttaan ja myyntitulojen osuus rahoituksesta on nykyään noin 15 prosenttia kuntien tuloista. Palvelumaksuja on niin ikään korotettu kautta linjan ja niiden osuus onkin jo noin 5 prosenttia kuntien tuloista. Erilaisista muista toimintatuloista kuten liikelaitosten ja osakeyhtiöiden tuotoista saatujen tulojen osuus on 6-7 prosentin luokkaa. Viimeisimmät palvelumaksujen korotukset astuivat voimaan elokuun alussa.

Kiinteistöveron osuus on reilut 2 prosenttia ja yhteisöveron alle 4 prosenttia kuntien tuloista. Nämä kaksi viimemainittua veromuotoa ovat ainoat, jota kautta yritykset osallistuvat suoraan kuntien menojen kustannuksiin. Kiinteistöverostakin suurin osa kertyy asuinkiinteistöjen verotuksesta.

Valtionosuudet vaihtelevat kunnittain

Valtionosuudet kattavat monissa kaupunkikunnissa enää pienen osan menosta. Tämä johtuu tasausjärjestelmästä, jolla valtio siirtää niille kunnille suhteellisesti enemmän tukea, joilla oman kunnallisveron tuotto on kasvukeskuksia pienempi. Syrjäseutujen kuntien kunnallisveroprosentti on tästä huolimatta useimmiten kasvukeskusten kuntia huomattavasti korkeampi.

Valtion leikkauspolitiikka kohdistuu kuitenkin yhtä rankasti kaikkiin kuntiin. Näyttää siltä, että valtion tukipolitiikka on muuttumassa entistä avoimemmin siihen suuntaan, että kasvukeskuksia on alettu tukea syrjäseutujen kustannuksella. Alepolitiikka on kääntynyt päälaelleen.

Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät

Kuntiin kohdistuneella leikkauspolitiikalla, epäoikeudenmukaisella tulonjakopolitiikalla ja suurituloisia suosivalla veropolitiikalla on rikastuettu rikkaita ja köyhdytetty köyhiä. Kuntien peruspalvelut ovat pohjoismaisen hyvinvointimallin perusta, jolla on tasattu sosiaalisia eroja ja estetty niiden syntymistä. Palvelujen alas ajolla on syvennetty pitkittyneen suurtyöttömyyden aiheuttamia ongelmia ja sosiaalista kuilua.

Virheellinen veropolitiikka on räikein esimerkki siitä miten valtiovallan toimin tehdään pienestä osasta kansaa vapaamatkustajia ja siirrettään verorasitus pieni- ja keskituloisten kannettavaksi. Pääomatulot ovat nykyään erittäin kevyesti verotettuja. Verosuunnittelulla saadaan suuretkin pääomatulot täysin veroista vapaiksi. Omaisuusveroa ei peritä enää ollenkaan. Erityisen kaltoin kohdellaan kuntia, jotka eivät saa senttiäkään veroa pääomatuloista, ei osinko-, korko- eikä myyntituloista. Kyse on kymmenistä miljardeista euroista vuosittain.

Arto Viitaniemi 6.10.08: