Parempi työelämä ja kunnon liksat

Vaikka moni itseään porvariksi tituleeraava ihminen usein kirkkain silmin väittää uskovansa markkinoiden näymättömän käden hoitavan ongelman jos toisenkin, eivät he halua sen hoitavan omia asioitaan. Kun kyse on työvoimasta, huudetaan mieluumin apuun hallitusta kepittämään työttömiä kuin nostetaan palkkaa ja lyhennetään työpäivää työn houkuttelevuuden lisäämiseksi. Valitettavasti työnantajilla on tässä nykyään käytännössä hyvin paljon valtaa, he voivat tehdä näin ja työntekijä ottaa työn vastaan tai kärvistelee työttömänä aktivoitavana ja kyykytettävänä.

Tämä pitää muuttaa. Ei ole olemassa mitään syytä, että meidän työllämme elävien pitäisi alistua tähän kohteluun. Suomessa on usein eletty sellaisiakin aikoja, jolloin tekevälle töitä löytyi ja niihin voi edelleen palata. Se vaatii poliittisen suunnanmuutoksen.

Me kommunistit haluamme tehdä työelämästä sellaista, että sitä jaksaa ilman loppuunpalamisia ja viikonloppuisinkin pystyy tekemään muutakin kuin keräämään voimia seuraavaa viikkoa varten.

Työpäivät pitää ensinnäkin lyhentää 6-tuntisiksi ansiotasoa. Silloin yritysten ennätyksellisten jättiosinkojen sijaan – tänä keväänä lähes 14 miljardia- maksettaisiin osa tästä valtavasta pääomasta työntekijöille palkkoina kuten oikein olisi. Tämä pääoma on kertynyt työstä ja siksi siitä kuuluu reilu siivu sille tekijällekin. Tässä syntyisi myös reilusti lisää työpaikkoja.

Toinen positivinen vaikutus tässä olisi tietenkin lisääntynyt vapaa-aika. Vaikka tämä saattaa muutamia porvareita järkyttää, niin suurin osa ihmisistä tekee töitä elääkseen, ei elämäntehtäväkseen. Vapaa-aikaa me käytämme harrastuksiin, perheen ja ystävien kanssa olemiseen, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, vapaaehtoistyöhön ja mitä sitä nyt kukakin haluaa harrastaa. Palkkatyöstä pitää vapauttaa isompi osa vapaa-ajalle, sillä aikamme on meille arvokasta. Emme näet saa sitä mistään lisää, tunnit on laskettu.

Ei myöskään olisi pahasta, vaikka tässä samalla vähentäisimme energiankulutusta ja luopuisimme parista turhaketehtaasta. Yhteiskunnallinen dawnsiftaaminen auttaisi ympäristöä ja ilmastoa. Sekin olisi tietenkin kaikkien työtätekevien etu, vaikka pääoma sellaista vastustaakin.

Toinen jo lähes unohtunut vaatimuksemme on, että palkalla pitää tulla toimeen. Kokoaikaisesta työstä on saatava vähintään 1800 € kuukausipalkka. Sitä pienemmillä tuloilla ihmiset joutuvat todennäköisesti turvautumaan yhteiskunnan tukeen, eikä todellakaan ole tarkoituksen mukaista, että me itse maksamme itsellemme tulonsiirtoina osan palkasta. Se on työnantajan tehtävä. Tämäkin unohtuu porvareilta hyvin helposti.

Työttömyyskin kohtaa duunaria nykyään usein. Sen varalta tarvitsemme kunnollisen perusturvan, jonka taso on vähintään 1200 € verottomana kuussa. Se riittää nostamaan ihmisen eurooppalaisen köyhyysrajan tuntumaan ja sen verran Suomessa tarvitsee voidakseen hankkia normaalin asumisen tarpeet. Tätä pienemmät tuet pitävät edelleen yllä toimeentulotuen pitkittynyttä käyttöä, mikä ei ole kenenkään etu.

Miten nämä uudistukset maksetaan? 6-tunnin työpäivään on löydyttävä rahaa työnantajien pussista. Se on onnistunut aiemminkin työpäivän pituutta lyhennettäsessä ja joka kerta on luvattu tulta ja tulikiveä, maailmanloppua ja heinäsirkkoja. Eikä niitä tullut.

Perusturvan kustannamme korottamalla pääomatulojen ja omaisuuden verotusta eurooppalaiselle keskitasolle. Olemme siitä niin kaukana, että pelkästään sen avulla saamme kasaan noin 5 miljardia euroa. Se riittää jo oikein hyvin, eikä tällä kertaa tarvitse käydä palkansaajan kukkarolla. Samalla tuloerot ja epätasa-arvoisuus yhteiskunnassamme pinenee.

Eiköhän siis käydä töihin ja muutetaan työt kerralla paremmiksi kaikille?