Performanssin poliittinen viesti:Kataista, kurjistamista ja leikkauspolitiikkaa on nähty jo ihan tarpeeksi! Nyt on muutettava politiikan suuntaa ja saatava saksille ihan toisenlaista toimintaa. Säätytalon edessä performanssissa duunarien kädet vaativat leikkauspolitiikan sijaan työtä ja työvälineitä. Parturin tuoliin istuu erilaisia vaatimuksia. Esimerkiksi ”Työtä ja toimeentuloa”, ”Oikeasta työstä oikeaa palkkaa” ja ”Valtiolta täystuki Helsingin keskustakirjastolle!”Duunarin toimeentulon, peruspalvelujen ja eläkkeiden sijaan performanssissa leikataan hiuksia. Pienimmät yritykset eivät saa Kataisen hallituksen budjettiesityksen mukaan nyt yhtään mitään käteen. Yrityksille suunnattu yhteisöveroalennus ei koske pienyrittäjiä, kuten kampaajia, partureita tai muita itsensä työllistäjiä. Hallituksen politiikasta hyötyvät vain suuryritykset ja monopolit.Kataisen hallituksen kriisin ratkaisumalli tukee suurpääomaa, pankkeja ja bisnestä. Elvyttämisen sijaan esitetään rakenteellisia heikennyksiä työtä tekevien, opiskelevien ja eläkeläisten kurittamiseksi. Kulttuurin määrärahat halutaan jäädyttää ja esimerkiksi taiteilijoille tärkeistä kansainvälisistä residenssikohteista ulkomailla ollaan valmiita luopumaan – vieläpä vasemmistolaisen ministerin aikana! Kehitysyhteistyöstä esitetään leikattavaksi 29 miljoonaa euroa – vieläpä vihreän ministerin aikana!Leikkauspolitiikka jatkuu ja kunnat kärsivät vähenevistä valtionavuista – ja vielä demariministerin aikana! Kataisen hallituksen kapitalismissa on luvassa vain kovempaa otetta. Kataisen hallituksen kaudella joukkotyöttömyydestä on tullut yksi aikamme suurimmista ongelmista. Suomessa on tällä hetkellä 300 000 työtöntä (TEM). Kovan oikeistolaisen rakennemuutospolitiikan sijaan Suomeen tarvitaan nyt luokkatietoista työllisyyspolitiikkaa ja uutta vasemmistolaista analyysiä, joka johtaa ennakkoluulottomaan yhteistyöhön ja vähäosaisten, työttömien ja työväenluokan oikeuksien turvaamiseen. Muutosta parempaan ei ole mahdollista tehdä nykyisen hallitusohjelman raameissa.Tarvitaan politiikan suunnan muuttamista ja rohkeutta irtisanoutua oikeiston loputtomista leikkauslistoista. Työllisyyteen on tehtävä kansallinen hätäohjelma.Performassi toteaa lopuksi: ”Miksi me emme voi olla kuin ranskalaiset ja kriisin aikana budjetoida enemmän koulutukseen, sivistykseen ja kulttuuriin – asioihin jotka saavat ihmiset jaksamaan, ymmärtämään ja luomaan uutta?”
