EU-vaalitulos haastaa johtopäätöksiin

SKP:n pääsihteeri Arto Viitaniemi arvostelee europarlamentin vaalien keskusteluja äärimmäisestä pinnallisuudesta.
– Suuret poliittiset kysymykset, kuten kapitalismin kriisi ja työttömyys, jäivät kaikenlaisen hömpän varjoon. SKP:n voimavarat eivät riittäneet nostamaan asiasisältöjä poliittiseen keskusteluun. Oikeisto sulki tietoisesti pääsymme julkisuuteen. En muista koskaan, että olisimme joutuneet näin totaalisen sensuurin kouriin, sanoo Viitaniemi, joka on todella huolestunut demokratian kohtalosta näissäkin vaaleissa.
Suurista rahamääristä ja propagandasta huolimatta äänestysprosentti laski edelleen. Viitaniemi pohtii, että harva on kiinnostunut siitä sisällyksettömyydestä mitä vaalikeskusteluissa oli tarjolla.
– Passiivisuus tai voimattomuus ei nyt toimi. Se kolahtaa vielä omaan nilkkaan, muistuttaa Viitaniemi.
Vaalitulos on vasemmistolle ankara tappio. Viitaniemen mukaan nyt on yhdessä ja erikseen käytävä syvää keskustelua politiikan tilasta ja niistä synneistä, mitä erityisesti eduskuntavasemmisto on tehnyt Paavo Lipposen hallituskausilla.
Suomessa oikeisto on heti valmis käyttämään vasemmiston alennustilaa hyväksi sisäpoliittisesti. Oikeiston eteneminen realisoituu muun muassa kuntapolitiikassa. Kokoomuksen Alexander Stubb on jo väläytellyt, miten markkinoiden vapauttamista ja kilpailuttamista tullaan jatkamaan entistä ahkerammin.
Arto Viitaniemi toteaa, että tätä ei työväenliikkeessä suostuttu ennen vaaleja näkemään.
– Nyt on ryhdyttävä tosissaan puolustamaan julkisia palveluita ja saatava ay-liike luokkataistelun tielle. Vakavasti täytyy suhtautua myös siihen, että meillä on hyvin Nato-myönteinen meppijoukko tilanteessa, jossa suomalaisista valtaosa vastustaa sotilasliittoa, huomauttaa Viitaniemi.

Omannäköisiä kampanjoita

Liki kaksi ja puolituhatta ääntä saanut Kari Peitsamo on tyytyväinen omannäköiseensä kampanjaan. Valtakunnallisissa vaaleissa on näkyvästä ammatista hyötyä. Peitsamo arvelee, että hän sai valtamediassa myös poliittista viestiä läpi. Omien kotisivujensa vieraskirjassa Peitsamo kertoo kirjoittavansa päivittäin myös politiikkaa.
– En osaa olla kyyninen, ja joskus se jopa sattuu. Loppujen lopuksi olen silti onnellinen, etten kykene kyynisyyteen. Olen myös onnellinen siitä, että saan sanoa, mitä todella haluan ja ajattelen, sanoo Kari Peitsamo.
Monet muiden puolueiden eurovaaliehdokkaat tuntuivat hänen mielestään olevan vain kasvottoman pääoman juoksupoikia ja -tyttöjä.
Sen sijaan SKP:n ehdokkaita Peitsamo kehuu vuolaasti. Hänen mukaansa listalta löytyi sopivassa suhteessa sekä nuoruutta että kokemusta. Jälkimmäisen osalta Peitsamo nostaa esille espoolaisen ay-konkari Arjo Suonperän, joka saikin listan toiseksi suurimman äänisaaliin.
Oululainen Katriina Oinas laskeskelee saaneensa EU-vaaleissa 202 ääntä enemmän kuin mitä syksyn kunnallisvaaleissa.
– Nyt pääsin oikeastaan ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille juttelemaan SKP:n merkeissä. Pääsin käymään kampanjoimassa myös Kajaanissa, Haukiputaalla ja Iissä, kertoo Oinas. Häntä jäi hieman harmittamaan se, ettei tullut kirjoittaneeksi tarpeeksi kannanottoja tiedotusvälineille.
Oinaksen mukaan oman vaalimökin pito Oulun keskustassa oli työläs mutta erittäin järkevä ratkaisu kampanjoinnin näkyvyyden kannalta.

Taistelu jatkuu

Ensimmäistä kertaa vaaleissa mukana ollut Jonas Kettunen Kajaanista tiedosti alusta asti pienet resurssit ja panostikin muun muassa vaalikoneisiin ja kirjoitteluun. Kampanjoinnista jäi hyvä maku, mutta hampaankoloonkin jäi monia asioita.
– Pettymys oli oma liittoni, Puuliitto, joka ei lähtenyt tukemaan edes mainoksen verran liiton lehteen. Vaikea sellaista liittoa on puolustaa saati edustaa, joka ei ole valmis tekemään sitä samaa jäsentensä puolesta! harmittelee Kettunen.
Hän uskoo, että jokainen SKP:n ehdokas on tehnyt kovan työn ja että jokainen omalta osaltaan kokenut jotain mediasyrjintää.
– Ei pidä antaa periksi tällaisille tahoille ja sitä suuremmalla syyllä jatkaa taistelua pienen ihmisen puolesta. Vasemmiston on nyt aika alkaa tehdä yhteistyötä, ennen kuin se on myöhäistä. Vasemmiston on otettava askel ellei toinenkin vasemmalle ja osoitettava olevansa kansan äänten arvoinen, pohtii Jonas Kettunen.

Marko Korvela, Tiedonantaja 12.6.09: