Roskia kadulla

Amerikkalainen J. Michael Munro ohjasi vuonna 1987 ilmestyneen kulttielokuvan Street Trash (nimen voisi suomentaa vaikkapa ”Katujen roskaa”). Halpabudjetilla toteutetun elokuvan käsikirjoitus on kehno ja näyttelijäsuoritukset enintään b-luokkaa. Kaiken kalkkunan alta paljastuu kuitenkin karu tarina

Street Trash kertoo 1980-luvulla New Yorkin kaduilla ja syrjäkujilla ajelehtivista Vietnamin sodan veteraaneista, jotka valtiovalta on jättänyt heitteille. Asunnottomat, pääosin keski-ikäiset miehet yrittävät haalia elantoaan kasaan sieltä sun täältä, hanttihommilla ja pikkurikoksilla. Päivät kuluvat juoksukaljojen hakemisessa, halpojen päihteiden imppaamisessa ja keskinäisessä kinastelussa. Moni kärsii sodanaikaisista traumoista, muista mielenterveysongelmista ja iän mukanaan tuomista sairauksista. Apua ei ole näkypiirissä. Elokuva on lohduton odysseia amerikkalaiseen maanpäälliseen helvettiin.

* * *

Suomessa heräsi taannoin kohua, kun oululainen keskustan kaupunginvaltuutettu Riikka Moilanen kutsui puheenvuorossaan Oulun keskustassa oleskelevia ja alkoholia nauttivia laitapuolen kulkijoita ”ihmisroskaksi”. Lausuntoa puitiin sosiaalisessa mediassa ja Yleisradiota myöten. Nykyajalle tyypilliseen tapaan homma unohtui parissa viikossa, mutta Moilanen sentään sai kenkää pestistään Pihlajalinnassa.

Asia nousi taas esille Riikka Moilasen noustua Keskustan kansanedustajaehdokkaaksi. Ihmisroska-jupakan perusteella voi ennustaa Moilaselle ihan mukavaa äänisaalista. Keväällä tuskin kukaan enää muistaa hänen valtuustopuheitaan. Ja toisaalta: hänen näkemyksillään on paitsi kannatusta myös pitkä historia.

* * *

Alkoholilla on olennainen merkitys ihmiskunnan historiassa, mikä käy ilmi Ari Turusen kirjasta Humalan henki (eli juomatapojen historia). Olut, viini ja vahvemmatkin juomat ovat näytelleet merkittävää roolia eurooppalaisten yhteiskuntien kehityksessä. Suomessakin esimerkiksi osa palkoista maksettiin pitkään väkijuomina. Voidaan hiukan kärjistäen sanoa, että suomalainen säädystä ja roolista riippumatta oli vuosisatojen ajan enemmän tai vähemmän kännissä.

Tilanne alkoi eurooppalaisessa mittakaavassa muuttua 1700-luvun kuluessa, kun nouseva porvariluokka entistä enemmän määritti yhteiskunnan tahtia. Viinaksista nauttivaa alaluokkaa alettiin paheksua ja sen juomatapoja halveksia – vaikka alkoholi virtasi edelleen toki myös omistavan luokan piirissä.

Porvariluokka ryhtyi korostamaan kohtuutta ja kieltäytymistä. Se oli eräs eliitin tapa erottautua holtittomasta rahvaasta.

* * *

Liberalismin aatteeseen kuuluu holhous- ja rankaisumentaliteetti alempiarvoisiksi arvotettuja kohtaan.

Liberalismi saarnasi vapauden aatetta, mutta vapaus oli sangen suhteellista. Vapaus oli lähinnä omistavan, valkoisen ja miehisen porukan etuoikeus. Kaikki muut olivat joko omaisuutta tai tavalla tai toisella ohjattavia.

Köyhät, varattomat ja omistamattomat koettiin ryhmänä, joka ei yksinkertaisesti ollut kelvollista vapauteen eikä olisi osannut käyttää tätä ominaisuutta oikein. Alaluokkia piti hallita kurilla ja nuhteella, ennen muuta kovilla rangaistuksilla.

Liberaalille aatteelle esimerkiksi varkaus ei ollut vain niin sanotusti asianomistajarikos vaan loukkaus koko yksityisomistukselle perustuvaa järjestelmää kohtaan. Sen vuoksi vaikkapa leipäpalan varastamisesta saattoi Englannissa 1800-luvun alussa saada jopa kuolemanrangaistuksen. Kyse ei ollut teosta vaan periaatteesta. Samoin orjanomistaja ei saanut kohdella omaisuuttaan liian hyvin, koska se oli muiden orjuuttajien mielestä väärin.

Näitä liberalismin vähemmän mairittelevia kaikuja on kuultavissa myös oululaisen valtuutetun äänenpainoissa, mutta valitettavasti muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa. Työttömät, osattomat ja köyhät alistetaan jatkuvasti mitä moninaisimmille kuri- ja nöyryytyskäytännöille. Tämä liberalismin aatteen hegemoninen periaate lävistää kulttuuriamme edelleen.

* * *

Street Trash -elokuvassa kuvatun ”ihmisroskaongelman” ratkaisi omalla tavallaan Rudolph Giuliani, joka valittiin New Yorkin pormestariksi vuonna 1993. Tiukkaotteisena syyttäjänä suosioon noussut Giuliani lupasi siistiä levottomat kadut kovalla kurilla ja järjestyksellä. Nollatoleranssi merkitsi, että pienetkin rikkomukset, kuten punaisia päin käveleminen tai metrossa pummilla matkustaminen otettiin silmätikuiksi ja niistä rangaistiin sakoilla. Rikosten määrä laski nopeastu kansallisen tason alle.

Laitapuolen laulujen laulajille Giualianin aika merkitsi lähinnä maton alle piiloon lakaisemista. Monet Vietnamin sodan veteraanit olivat 1990-luvulle tultaessa kuolleet asunnottomuuden, osattomuuden ja terveydenhuollon totaalisen puuttumisen seurauksena. Se ongelma ikään kuin ratkaisi itse itsensä. Tilalle tulivat Persianlahden sodan ja muiden Yhdysvaltain kriisien kotimaiset uhrit, mutta nyt heille ei enää ollut tilaa New Yorkin kaduilla. Ihmisroska oli lopullisesti siivottu suurkaupungin kaduilta lähiöiden viemäreihin, vankiloihin ja pakkolaitoksiin.

Suomessa ihmisroskaksi luokiteltua väestönosaa on tilastojenkin valossa entistä enemmän. Mikäli valta-asemoissa olevilta päättäjiltä kysytään, se pitäisi jotenkin piilottaa. Tuhota ei sitä suoraan voi eikä se ole suositeltavaa – vielä.