Afganistanilaiset tarvitsevat apua
Yhdysvallat aloitti kaksikymmentä vuotta sitten sodan Afganistanissa. Suomi osallistui sotaan – vaikka Suomen osallistumisesta puhuttiinkin rauhanprojektina ja kehitysyhteistyön hankkeena, naisten ja tyttöjen yhteiskunnallisen osallistumisen edistämisenä – eikä sotana.
Yhdysvallat käytti Afganistanissa 84 miljardia dollaria kahden vuosikymmenen aikana sotilaiden kouluttamiseen ja sotakalustoon.
– Suomen osallistumisessa Afganistanin sotaan oli kyse lojaalisuuden osoittamisesta Yhdysvalloille sekä halu olla tiiviimmin yhteistyössä sotilasliitto Naton kanssa. Tässä suomalainen poliittinen eliitti on tehnyt historiallisen virheen. Samaa virheellistä turvallisuuspolitiikkaa ollaan parhaillaan jatkamassa kun Suomea sidotaan hävittäjähankinnoilla entistä tiiviimmin Yhdysvaltojen ja Naton tuhoisiin strategioihin.
Afganistanin sodassa Yhdysvallat on ollut miehittäjä ja ajanut omia intressejään. Humanitaarisen sodan käsite on taas kerran paljastunut valheeksi.
– Hyvä, että Suomeen otetaan turvapaikanhakijoita Afganistanista. Meidän on vastattava Yhdysvaltojen, Naton ja itsemme aiheuttamista kriiseistä. Sanna Marinin hallituksen on irtaannuttava Yhdysvaltojen ja Naton turvallisuuspolitiikkaa myötäilevästä linjasta, isäntämaasopimuksesta ja HX-hävittäjäkaupoista. Sen on myös oltava mukana järjestämässä pakolaisille turvallista reittiä pois Afganistanista.
Euroopan unionin on toimittava välittömästi afganistanilaisten hengen ja ihmisarvon turvaamiseksi, erityisesti naisten ja tyttöjen suojelemiseksi.
Kansainvälisen yhteisön ja EU:n on myönnettävä turvapaikat niille, jotka joutuvat uuden tilanteen vuoksi lähtemään Afganistanista. On myös käynnistettävä neuvottelut Talebanin kanssa siitä, miten maahan voidaan saada toimitettua kipeästi kaivattua humanitaarista apua.
Jatkossa Afganistanin tilanne on ratkaistava diplomatian keinoin ja ulkovaltojen on lakattava käyttämästä sen aluetta omien pyrkimystensä pelikenttänä. Tie eteenpäin käy mahdolliseksi vasta kun maassa saadaan koottua laajasti eri alueiden ja valtkeskittymien edustajia saman neuvottelupöydän ääreen. Tällä hetkellä ollaan erittäin kaukana siitä, että tämä kävisi mahdolliseksi.
Nyt, tänään ja heti Afganistanilaiset siviilit tarvitsevat humanitaarista suojelua ja apua. Tämä koskee akuutisti naisia, tyttöjä, vähemmistöjen edustajia ja kansalaisjärjestöjen aktiiveja.
Suuri toive kohdistuu nyt YK:n suuntaan ja siihen että maailmanjärjestöllä voisi olla edistyksellinen ja aktiivi roolin Afganistanin kriisin ratkomisessa ja maan rauhanomaisessa jälleenrakentamisen mahdollistamisessa.
– Suomen pitää pyrkiä myös luomaan yhteydet Afganistanin uuteen hallintoon – samalla kun ilmaisemme solidaarisuutemme demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta nykyisissä, äärimmäisen vaikeissa oloissa toimiville afganistanilaisille, sanoo Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja JP (Juha-Pekka) Väisänen
