Idän ja lännen demokratiamallit täydentävät toisiaan
SKP:n puheenjohtaja Tiina Sandberg osallistuu kutsuttuna puhujana marraskuun alussa Pekingissä järjestettävään Sosialismi-seminaariin. Tilaisuuden järjestelyistä vastaan Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemia (CASS).
Sandberg ei ole ensimmäistä kertaa Kiinassa. Häntä kiinnostaa nähdä maassa tapahtunut muutos omin silmin, sekä kuulla konkreettista keskustelua siitä, miten Kiinan kommunistinen puolue vahvistaa omaa toimintaansa ja ohjaa maataan kohti tulevaisuutta.
– Puheenvuoroni käsittelee demokratian rakentamisen vaikeutta, tiivistää Sandberg. Lähden puheenvuorossani liikkeelle todella kaukaa. Politiikan peruskysymys on nimittäin mielestäni ihmiskuntaakin vanhempi. Kaikkien laumaeläinten on pakko vastata tavalla tai toisella siihen haasteeseen, miten sovittaa yhteen erilaiset intressit, sisäiset ristiriidat ja ulkoiset olosuhteet niin, että lauma pystyy toimimaan yhdessä ja rakentamaan tulevaisuutta.
Kiinan sosialistinen järjestelmä lähtee vahvemmin yhteisestä toimintakyvystä ja pitkäjänteisestä suunnittelusta.
Kautta ihmiskunnan historian tähän kysymykseen on annettu hyvin erilaisia vastauksia, eikä tälläkään hetkellä voida puhua vain yhdestä mallista. Oleellista lienee silti se, ettei demokratia tarkoita vain vaaleja, vaan ihmisten todellista mahdollisuutta ymmärtää yhteiskuntaa, päättää sen suunnasta ja muuttaa sitä.
– Länsimainen liberaali demokratia lähtee yksilön muodollisesta vapaudesta, mutta vapaus jää helposti tyhjäksi, jos valta omistamisen ja talouden avulla keskitetään vain joidenkin käsiin. Kiinan sosialistinen järjestelmä lähtee vahvemmin yhteisestä toimintakyvystä ja pitkäjänteisestä suunnittelusta, vettaa Sandberg.
Hän ei väitä tietävänsä täydellisen demokratian reseptiä, vaan pitää kiinnostavimpana sitä, miten länsi ja itä lähestyvät samoja perustavia ongelmia eri historiallisista suunnista.
– Vuoropuhelu erilaisten mallien välillä on äärimmäisen tärkeää. Tarkoitus ei ole julistaa mitään olemassa olevaa mallia täydelliseksi tai kopioida sitä sellaisenaan, vaan oppia toistemme saavutuksista, ristiriidoista ja kokemuksista. Se hyödyttää eniten meitä kaikkia.
Yhteinen maailmamme ei kuulu vain ihmisille, eikä sosialismi voi sivuuttaa muiden tuntevien olentojen elämää.
Ja kun Sandberg on kerran ottanut eläimet mukaan jo demokratian ja politikan synnyn pohdintaan, ei hän jätä niitä ulos myöskään johtopäätösten osalta.
– Haluan nostaa keskusteluun myös eläinten oikeudet. Yhteinen maailmamme ei kuulu vain ihmisille, eikä sosialismi voi sivuuttaa muiden tuntevien olentojen elämää. Tässäkään suhteessa ei ehkä koskaan tule varsinaisesti valmista, mutta se ei saa estää meitä tavoittelemasta parempaa ja valoisampaa tulevaisuutta koko planeetalle. Se voidaan rakentaa vain kaikkia hyödyttävälle yhteistyölle.
