Koti on ihmisen perusoikeus

Asunnottomuus on kääntynyt selvään kasvuun Petteri Orpon oikeistohallituksen kaudella. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen (Varke) vuoden 2025 tilaston mukaan Suomessa oli 4 579 yksinelävää asunnotonta. Määrä kasvoi vuodessa peräti 773 henkilöllä eli 20 prosenttia. Pitkäaikaisasunnottomia oli 1 306, mikä merkitsee 29 prosentin kasvua edellisvuoteen. Asunnottomuus on kasvanut jo kahtena peräkkäisenä vuonna sen jälkeen, kun se oli yli vuosikymmenen ajan laskussa.

Suurin osa asunnottomista ei nuku kadulla. Vuonna 2025 peräti 64 prosenttia yksinelävistä asunnottomista majoittui tilapäisesti sukulaisten tai tuttavien luona. Ulkona, porrashuoneissa tai ensisuojissa joutui olemaan 758 ihmistä. Asunnottomuus piiloutuu sohvalle, väliaikaiseen majapaikkaan tai jatkuvaan epävarmuuteen siitä, missä seuraavan yön nukkuu.

Alle 25-vuotiaita asunnottomia oli 761, ja heidän määränsä kasvoi vuodessa 37 prosenttia. Asunnottomia naisia oli 1 023, eli 24 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Myös ulkomaalaistaustaisten asunnottomuus lisääntyi.

Asunnottomuus ei synny tyhjästä, vaan siihen vaikuttavat työttömyys, pienituloisuus, velkaantuminen, asumiskustannusten nousu ja sosiaaliturvan heikennykset. Myös kunnat ovat itse ilmoittaneet näiden tekijöiden olevan yhteydessä asunnottomuuden kasvuun.

Suomessa on työssäkäyviä ihmisiä, jotka joutuvat tinkimään ruuasta selvitäkseen vuokrasta.

On turha väittää, että ihminen ratkaisee asumisongelmansa vain menemällä töihin. Suomessa on työssäkäyviä ihmisiä, jotka joutuvat tinkimään ruuasta selvitäkseen vuokrasta. On työttömiä, joiden asumisen tukia leikataan. On nuoria, joiden itsenäinen elämä lykkääntyy kohtuuttomien asumiskustannusten vuoksi. On eläkeläisiä ja yksinhuoltajia, joille pienikin ylimääräinen meno voi merkitä toimeentulon romahtamista. Lisäksi on alueellista epätasapainoa, jossa kasvukeskuksissa on enemmän työtä mutta liian kallis tai vähäinen asuntotarjonta ja muilla alueilla edullisia asuntoja mutta vähän työpaikkoja.

Kun vuokra nousee, pienituloisen on tingittävä ruoasta, lääkkeistä tai muista välttämättömistä menoista. Lopulta edessä voi olla häätö ja asunnottomuus. Yhteiskunnassamme riittää kyllä rahaa. Kysymys on siitä, mihin sitä käytetään ja kenen hyväksi.

Asunto on ihmisen perusoikeus, ei etuoikeus sille, jolla on siihen varaa. Tarvitaan lisää valtion ja kuntien rahoittamaa kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa, vuokrien tehokkaampaa sääntelyä sekä voittoa tavoittelemattomia julkisia rakennuttajia. Tuotettavien vuokra-asuntojen tulee myös kohdata paremmin ihmisten tarpeita esimerkiksi koon ja pohjaratkaisujen osalta. Myös perusturvan tasoa on nostettava niin, ettei pienituloisen tarvitse valita ruoan ja vuokran välillä. SKP on esittänyt perusturvan nostamista 1 500 euroon kuukaudessa.

Orpon hallituksen politiikka on luokkapolitiikkaa. Sosiaaliturvaa on leikattu, asumisen tukia on heikennetty ja pienituloisten toimeentuloa kiristetty samaan aikaan, kun asumisen kustannukset vievät suuren osan monien ihmisten tuloista. Hallitus puhuu kannustimista, mutta käytännössä se on siirtänyt yhä suuremman osan yhteiskunnallisesta riskistä työväenluokan, työttömien, pienituloisten ja muiden heikoimmassa asemassa olevien kannettavaksi.

Asunnottomuuden poistaminen ei ole mahdoton tavoite. Se on poliittinen valinta. Suomella on rakennuskapasiteettia, osaamista ja taloudellisia resursseja. Kysymys on siitä, käytetäänkö niitä ihmisten perustarpeiden turvaamiseen vai pääoman voittojen kasvattamiseen.

SKP:n Sote-ryhmä 14.10.2026