Demokratia hävisi, pankit voittivat, kansa maksaa

Viime viikon lopulla pidetty EU-johtajien huippukokous kuvaa sitä, miten EU muuttuu yhä epädemokraattisemmaksi ja autoritaarisemmaksi.

Kansalaisilta ei kysytty yhtään mitään, kun valtioiden päämiehet sopivat avoimesta piikistä pankkien tukemiselle ja tiiviimmästä liittovaltiosta. Kuvaavaa on, että osa valtiopäämiehistä ei näytä itsekään tietävän tai ymmärtävän, mitä ovat päättäneet.

Pankkeja ryhdytään tukemaan kaiken demokraattisen kontrollin ulkopuolella olevan Euroopan vakausmekanismin EVM:n kautta. Kyse on Luxemburgiin perustetusta osakeyhtiöstä, jonka johtajille on varmuuden vuoksi säädetty syytesuoja mahdollisista rötöksistä.

Pankkiireille on luotu rahantekokone. Ensin Euroopan keskuspankki antaa pankeille lainaa 1 % korolla. Sitten EVM lainaa markkinoilta eli pankeilta rahaa moninkertaisella korolla ja jakaa sitä kriisipankeille. Tuki menee pankkien riskilainojen pois maksamiseen. Vastuu vakausmekanismin kautta paisuvista veloista jää eurooppalaisille veronmaksajille.

Pankkien valvonnan lisääminen on tietysti tarpeen. Mutta se ei paljon auta, jos koko systeemi perustuu pankkiirien ja suursijoittajien keinotteluun kansojen kustannuksella. Esimerkiksi Kreikka on ollut jo jonkin aikaa EU:n, EKP:n ja IMF:n muodostaman ”Troikan” valvonnassa, mutta lähes kaikki Kreikkaan ohjattu tuki on mennyt pankkipiirien vanhojen velkojen maksamiseen ja keinotteluun. Pankkien valvontaa tärkeämpää huippukokouksen päätöksessä olikin sellaisen rahaston muodostaminen, jonka kautta pankkien ja suursijoittajien keinottelutappiot voidaan siirtää kansalaisten verovaroista maksettavaksi.

Kriisin varjolla ja ilman avointa demokraattista valmistelua hallitusten päämiehet muokkaavat EU:sta tiiviimpää finanssiunionia ja poliittista liittoa.

EU-komissiolle annetaan valta puuttua jäsenmaiden budjetteihin. Tätä valtaa komissio ei tarvitse puuttuakseen joihinkin pieniin yksityiskohtiin vaan ajaakseen läpi julkisten menojen leikkaamista ja julkisen sektorin yksityistämistä, jota demokraattisin keinoin tuskin voitaisiin laajassa mitassa tehdä.

Jyrki Katainen ja muut euromaiden johtajat eivät päätöksillään ”pelastaneet Eurooppaa”. He pelastivat taas kerran suuret pankit, niiden omistajat ja suursijoittajat. Pankeille aluksi väliaikaisen vakausmekanismin ja sitten pysyvän vakausmekanismin kautta ohjattava tuki maksatetaan kansalaisilla leikkaamalla julkisia palveluja ja työntekijöiden oikeuksia. Pankkien sijasta ”sosialisoidaan” pankkien tappioita. Sijoittajavastuun sijasta keinottelijat päästetään kuin koira veräjästä.

Hyväksyessään Eurooppa-neuvoston päätökset Katainen meni pidemmälle kuin eduskunnan suurelle valiokunnalle oli ennalta kerrottu. Mutta taas kerran hallituspuolueet siunasivat EU-johtajien päätökset, joilla ei ole mitään demokraattista legitimiteettiä ja jotka rikkovat osin jopa EU:n perussopimuksia. Päätösten yksityiskohdat jäivät tyypillisen EU-vedätyksen tapaan myöhemmin hiottavaksi, mutta suunta on selvä: avoin piikki pankkituelle ja päätösvallan siirtäminen yhä enemmän kaiken demokratian ulkopuolelle.

Meno kauhistuttaa jo monia poliittisen eliitin jäseniä ja valtavirran taloustieteilijöitä. Velkakriisin syyt eivät ole valtioiden vaan pankkien ja yksityisen sektorin ylivelkaantumisessa. Julkisten menojen leikkaaminen ei ole ratkaisu vaan pahentaa talouden taantumaa. On muutettava tulonjakoa parantamalla palkkoja ja sosiaaliturvaa, kiristämällä pääomaverotusta ja ottamalla käyttöön rahoitusmarkkinavero. Yksityisten pankkien tukemisen sijaan tarvitaan julkista, demokraattisesti hallittua pankkitoimintaa ja finanssimarkkinoiden vallan murtamista. On hylättävä autoritaarinen EU-liittovaltio ja ryhdyttävä rakentamaan perusteiltaan toisenlaista Eurooppaa, jossa ihmiset ovat tärkeämpiä kuin markkinoiden vapaus, jossa turvataan jokaiselle tasavertaiset sosiaaliset ja demokraattiset oikeudet.

Kirjoittaja

Yrjö Hakanen