Tämä ei ole normaalia

Monikansalliset jättiyritykset kuten Google ja Apple jättävät valtavat määrät veroja maksamatta Euroopassa. Verovälttely on mahdollistettu ja sitä on jopa helpotettu poliittisin linjauksin niin Suomessa, kuin myös muualla Euroopassa. Suomessa olemme jo tottuneet esimerkiksi terveysjättien, kuten Mehiläisen ja Attendon verovälttelyyn, eikä niistä enää isommin jakseta edes pitää meteliä. Yrityksille pumpataan ennätysmäärät verohelpotuksia ja avustuksia, samalla kun kansan tukia ja yhteistä omaisuutta alasajetaan, myydään ja leikataan, sekä ympäristön riistoa estäviä säädöksiä höllennetään. Suomessa on toteutettu suoraa ja välillistä tulonsiirtoa kansalta pörssiyhtiöille kiihtyvällä tahdilla viimeiset 25 vuotta.

Verojen välttelyn mahdollistavan politiikan pitäisi huolestuttaa erityisesti paikallisia yrittäjiämme. Yhä kasvava määrä yrittäjiä on ahdingossa yrittäessään pärjätä kilpailussa ja kilpailutuksissa. Yhä useammalle paikalliselle rehdille yrittäjälle jää vain tähteet, jotka eivät isoille kelpaa. Huolestuttavin piirre ilmiössä on, että osa yrittäjistämme ei näe yhteyttä markkinoiden sääntelyn vapauttamisen ja paikallisten yrittäjiemme ahdingon välillä, vaan he jopa tukevat politiikkaa, joka kurjistaa myös heitä. Monet uskovat, että esimerkiksi työntekijöiden palkkapoljenta, työtuntivelvoitteen lisääminen, tai vapaammat luvat saastuttamiseen toisivat heille autuuden, vaikka todellisuudessa työolojen ja ympäristönsuojelun heikentäminen houkuttelee yhä laajemmin monikansallisia jättejä hyödyntämään tilannetta.

Pienyrittäjän olisi hyvä ymmärtää kuuluvansa avoimilla markkinoilla työläisiin, itsensä työllistäjiin. Tämä näkyy käytännössä siinä, että työläisten etujen heikentäminen, on myös heidän etujensa heikentämistä. Tästä on lukuisia esimerkkejä. Esimerkiksi kapitalismin mallimaassa Yhdysvalloissa, tyypillinen yrittäjä on pikkukioskin pitäjä joka käytännössä elää putiikissaan ja jossa turvallisuudesta vastaa oma pesäpallomaila tai ase, sillä sellainen luksus kuin turvallisuuspalvelu olisi liian iso lovi budjettiin. Julkinen turva siellä taas keskittyy lähinnä valvomaan köyhiä ja suojelemaan hyväosaisten omaisuutta. Itse asiassa, tutkimusten mukaan, todennäköisyys saavuttaa ns. ”Amerikkalainen unelma”, on kehittyneissä maissa epätodennäköisintä nimenomaan Yhdysvalloissa ja todennäköisintä sosialistisemmissa maissa. Totuuden nimissä pitäisikin puhua ”epäamerikkalaisesta unelmasta”.

Suurten yritysten veronkiertoa jotkut oikeuttavat sanomalla, että vaikka ne maksavat prosenteissa niin vähän, niin rahassa se pienikin prosentti on paljon. Asiaa voi tarkastella myös niin päin, että iso monikansallinen jätti rohmuaa markkinat vieden pieniltä ja keskisuurilta veronsa maksavilta yrittäjiltä markkinat (sekä kansalta nämä yritysten maksamat verot). ”Toiminnan tehostamisella” ne vievät myös työpaikat suurelta osalta työntekijöistä ja yrittäjistä. Pahimmillaan myös saastutetaan alueita ja jätetään jälkipyykki paikallisille. Monikansallisten yritysten tuotto ei myöskään jää paikallistalouteen, vaan se jaetaan pitkin maapalloa osakkaille ja johtoportaalle. Näin ollen näiden yritysten pitäisi mielestäni maksaa jopa enemmän veroa kuin pienten ja keskisuurten paikallisten yritysten, niiden aiheuttamien yhteiskunnallisten haittojen vuoksi. On väläytelty mahdollisuutta ns. robottiverosta, automaatioverosta tai pörssiverosta, näitä kannatan täysin. Suuria muutoksia saataisiin aikaan jo pelkästään verovälttelyn mahdollistamisen lopettamisella. Poliittista tahtoa näihin ei vain löydy niin pitkään kun politiikan ohjaksissa jyllää oikeistolainen ideologia.

Kirjoittaja

Susanna Rissanen