Painia ja politiikkaa – Sipilä liekeissä

PAINIA JA POLITIIKKAA. Sipilä liekeissä

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) aikoo mittauttaa hallituksensa luottamuksen pääministerin tiedonannolla eduskunnassa jo ennen kuin hallitus antaa irtisanomislakiesityksensä eduskunnalle. Asiasta keskustellaan tiistaina 16.10. ja seuraavana päivänä äänestetään hallituksen luottamuksesta.

Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittajan Timo Haapalan mukaan (IS 11.10.) kyseessä on tasoltaan säälittävä teatteritemppu, jossa ”hallitus menettää uskottavuuttaan ja – painitermein – menee selälleen omasta heitosta” .

Painia ja painostusta

Tuohon painivertaukseen on syytä tarttua lähemmin. Painija nimittäin saattaa sortua omaan heittoyritykseensä esimerkiksi silloin kun vastustaja on heittoyrityksen tekijäjää vahvempi ja ulottuvampi. Tuollainen vastustaja voi heittoyrityksen aikana painautua yrittäjän kehoa vasten (siis rutistaa häntä) niin voimakkaasti että tämä ei pysty esimerkiksi ristivyöheitossa saamaan aikaan heiton ratkaisevassa kohdassa vaadittava vatsapotkua, joka veisi vastustajan ”yli lipan” maton pintaan. Seurauksena voi olla, että heittoa yrittänyt jää väkivahvan ”passaajan” alle ”siltaan”, heittoa yrittäneen silta murtuu ja hän rusentuu suoraan selälleen. Seurauksena on kättely ja suihku.

Viimeinen puoliminuuttinen

Sipilän hallituksella on elinaikaa enimmillään vajaa puoli vuotta. Painiotteluun siirrettynä tämä tarkoittaa, että hallituksen ja opposition välisen kamppailun viimeinen kiihkeä puoliminuuttinen on menossa. Tuossa vaiheessa kokenut painija ei yleensä enää lähde riskeeraamaan uusilla heittoyrityksillä varsinkaan jos hän on pistejohdossa kuten Sipilä nyt on työntekijäpuolta heikentäneen Kiky-sopimuksen, aktiivimallin, lomarahojen leikkaamisen jne. jälkeen.

Kokenut painija tyytyy tuollaisessa tilanteessa lähinnä torjumaan vastustajan yritykset ja huolehtimaan siitä, että häntä ei työnnetä ulos matolta liian monta kertaa eikä siis ajeta passiivisuuden vuoksi ulos matolta.

Voittajatyypille ja ottelijalle, joka kamppailee mitallista (hallituspaikasta) on tärkeintä varmistaa pääsynsä jatko-otteluihin vastaavasti kuin kokenut poliitikko pyrkii varmistamaan jatkonsa tulevissa hallitusneuvotteluissa.

Pistejohto ei riitä Sipilälle- pyrkiikö hän selkävoittoon?

Edellä sanottua vasten Sipilän toiminta vaikuttaa epäloogiselta. Onko niin, että hän ei ole vieläkään riittävän kokenut – enempää poliitikkona kuin painijanakaan. Vai onko niin, että hän ei ole lainkaan tyytyväinen ”pistejohtoonsa”? Eräs tuntemani Suomen kärkipainijoihin lukeutunut niskanvääntäjä osallistui 1950-luvulla kansainvälisiin spartakiadikisoihin, joissa osallistujamäärä oli aina huomattavan suuri.

Tuo ottelija voitti muistaakseni kaikki vastustajansa, mutta hänen voittonsa olivat pistevoittoja ja tuolloin pistevoitosta tuli voittajallekin yhden pisteen miinus. Mainittu ottelija putosi viiden tai kuuden voitokkaan ottelun jälkeen jatkokamppailuista, sillä sallittu miinustili oli hänen kohdallaan kohonnut kuuteen (-6:een ). Hänen olisi jatkon kannalta pitänyt saada joku vastustajansa selälleen, sillä selkävoitosta ei olisi tullut miinusta.

Miinuspisteitä on tullut hallitukselle rutosti

Lieneekö Sipilä ja hänen taustapuolueensa keskusta tuossa edellä kuvatussa tilanteessa, että pisteitä on tullut kikystä ja aktiivimallista, mutta samalla on tullut miinusmerkkejä niin paljon, että kokonaistili ei ole vakuuttanut erotuomaristoa eli äänestäjäkuntaa ja pääsy jatko-otteluihin ja seuraavaan hallitukseen on epävarmaa.

Nyt ottelun viime hetkillä on tullut tarve tehdä jotakin radikaalia eli pyrkiä selkävoittoon tai vähintään ”laajakaariseen heittoon” ammattiyhdistysliikkeestä ja sitä tietä myös poliittisesta työväenliikkeestä. Kepun ”märkä uni” on ollut hallituskauden alusta lähtien ay-liikkeen pistäminen polvilleen. Perimmäisenä tavoitteena on nyt samalla estää SDP:n nousu pääministeripuolueeksi.

Orpo ei halua jäädä yksin

Tässä tavoittelussa keskusta saa voimakasta sivustatukea Petteri Orpo nimiseltä ottelijalta, joka ei halua jäädä yksin, siis ilman hallituskumppania seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Omalaatuisin tuki keskustalle on tullut ”sinisiltä”, jotka ovat Sipilän kuuluisaksi tulleen U-käännöksen tuote ja epädemokraattisen käytännön huippu.

Yhden prosentin liike on ottanut muun hallituksen panttivangikseen ja toisaalta hallitus käyttää tuota liikettä vipuvartena omituisten ja epädemokraattisten päätösten läpiviemiseen. Toistaiseksi hurjin ilmentymä tästä oli kun kokoomuksen korkeasti koulutetut naiskansanedustajatkin asettuivat äänestyksessä ulkoministeri Timo Soinin kannattaman aborttikiellon taakse (on kyseessä 2000-luku ja Suomea väitetään sivistysvaltioksi!).

J.Lindström

Kolmas rengas Sipilän ja Orpon rinnalla työttömyysturvan ja irtisanomissuojan heikentämisessä on työministeri Jari Lindström. Painijana hänen vahvin puolensa on tukeva niskanseutu. Hänen selkärankansa (se moraalinen) on hänen heikko kohtansa. Käsitteet aktiivinen ja passiivinen ovat hänellä jotenkin kääntyneet vastakohdikseen.

Voi kysyä, uskooko Lindström itsekään, että työttömiä kurittava aktiivimalli ja työttömien jatkuva kyykyttäminen ja kyttääminen todella aktivoivat ja motivoivat työtöntä? Tai että tänään maanantaina 15.10. tiedotettu lakihanke irtisanomisten helpottamiseksi (”irtisanomislaki”) alle 10 työntekijän yrityksissä lisäisi jotenkin työllistymistä. Eihän siitä ole olemassa juuri minkäänlaista tutkimuksellista näyttöä. Perustuslain 18 §:n mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Nyt hallitus kuitenkin irtisanomissuojaa heikentämällä pyrkii torjumaan monilta tuon oikeuden.

Painimolskilla Lindströmiä vastaava ottelija on sellainen, joka häärää ja tekee epäonnistumaan tuomittuja oteyrityksiä, painikielellä ns. ”silmäripsiliikkeitä” vakuuttaakseen tuomariston aktiivisuudestaan, mutta todellisuudessa tulokset jäävät vähäisiksi. Tarkkanäköinen tuomari saattaa huomauttaa tästä ja vielä tarkkanäköisempi jopa ehdottaa varoitusta.

Kokonelson yritetään ottaa käyttöön

Hallituksen tiedonanto-menettelyssä on kysymys siitä, että pääministeri Sipilä yrittää siirtää ay-liikkeen ja hallituksen vastakkainasettelun ay-liikkeen ja eduskunnan väliseksi mittelyksi (ikään kuin hallitus tämän siirron jälkeen olisi puolueeton ja puhtoinen ulkopuolinen tarkkailija). Tämän lisäksi vihjaillaan ja suorastaan vaaditaan, että ay-liike ei saisi ryhtyä vastustamaan eduskuntaa. Todellisuudessa hallitus hakee tässä painitermein niin sanottua kokonelsonia pelätessään että puolinelson ei enää riitä.

Tämä tapahtuu siten, että hallitus yrittää pujottaa toisen eli ”hallitus-kätensä” ay-liikkeen niskan taakse ja toisen eli ”eduskunta-kätensä” vastakkaiselta puolelta puristusotteeksi ay-liikkeen niskaan. Tämä on hiukan monimutkaista, mutta niin on toisinaan itse painikin kuten politiikkakin. Tarkoitus, joka pyhittää keinot, on joka tapauksessa ja karusti sanoen kääntää vastustajan ”niskat nurin” ja selättää hänet.

Tässä otteessa erotuomarin on oltava tarkkana, sillä vääntäjällä on siinä kiusaus käyttää ns. kravatti-otetta joka on kielletty vastustajan tukehtumisvaaran vuoksi. Mutta jos esimerkiksi Sipilä toimii samanaikaisesti vääntäjänä ja erotuomarina, niskan turvallisuudesta ei voi olla takeita.

Ay-liikkeessä on vahvaniskaista väkeä

Oman ay-kokemukseni ( mm. Metallityöväen Liiton osastosihteerinä kauan sitten) perusteella rohkenen kuitenkin sanoa, että ay-liikkeessä on vahvaniskaista väkeä, joka lisäksi osaa varoa päästämästä työnantajaa ja muitakaan niskan päälle. Edessä olevasta ottelusta onkin syytä odottaa täysiaikaista kamppailua.

Sipilän ja hänen hallituksensa olisi syytä perääntyä irtisanomislain valmistelusta. Valmistelun jatkamisen synnyttämät haitat ovat hallitukselle ja koko yhteiskunnalle selvästi etuja suuremmat. Tätä kirjoittaessa maanantaina 15.10. hallituksen tiedonannon eduskuntakäsittelyn aattona, uutiset kertovat, että käytössä olevat ylityökiellot ovat jo nyt aiheuttamassa jopa dramaattista haittaa vientiteollisuudelle (Yle radio yksi, Ykkösaamu 15.10).

Hallituksen olisi tässä vaiheessa syytä myöntää itselleen Eino Leinon sanoin:

”Tai olen niitä/ joilla on tahto ei voima/voittoni turha/ työn tulos tuntoni soima”.

Tässä vaiheessa kun hallituksen aika on vähissä on todettava, että hallitukset tulevat ja menevät. Ammattiyhdistysliike pysyy.

Seppo Ruotsalainen

P.S. Ennen kuin tie varsinaisiin mitalliotteluihin eli tulevan hallituksen muodostavien puolueiden välisiin otteluihin avautuu, Sipilän hallituksella on vielä kamppailu Sote-nimisen vastustajan kanssa. Siihen koitokseen hallituksen olettaisi säästävän voimiaan, mikäli niitä vielä on.

”Ovella Sylvester vuottaa” (Eino Leino Aleksis Kivestä)

Kirjoittaja

Suomen kommunistinen puolue