Naisten terveyspalvelut kuntoon!

Täysi-ikäiset naiset käyttävät miehiä enemmän terveydenhuollon palveluita. Osasyynä siihen on ehkäisyvastuun kasautuminen naisille sekä synnyttäminen. Terveyspalvelujen heikentäminen iskeekin paljolti juuri naisiin. Eriarvoisuus kasvaa ja terveen elämän toteutuminen jää arpapeliksi.

Eroja naisten ja miesten terveyspalveluissa ja niiden kustannuksissa on tutkittu vuonna 2014 THL:n raportissa, jossa menojen kohdentumista tarkasteltiin ikä- ja sukupuoliryhmittäin. Raportissa esitetyt menot muodostivat yhteensä 18,1 miljardin euron menoerän sisältäen sekä tuottajien että asiakkaiden maksuosuudet.

Yksityiset yhtiöt ja pääomasijoittajat hakevat lisää markkinoita ja liikevoittoja terveys-, sosiaali- ja muista peruspalveluista.

Kokonaismenoista kohdistui naisille 56,9% eli jonkin verran enemmän kuin mitä oli naisten osuus väestöstä (50,9%). Naisille kohdistuvat asukasta kohti lasketut menot olivat suuremmat kaikissa muissa ikäluokissa, lukuun ottamatta 0–13-vuotiaita sekä 58–80-vuotiaita. Naisten menot olivat suuremmat erityisesti perusterveydenhuollossa sekä ikääntyneiden hoivassa. Miehet käyttivät sen sijaan enemmän mm. somaattisen erikoissairaanhoidon ja yksityisen vanhusten laitoshoidon palveluita sekä avohoidon reseptilääkkeitä.

Tutkimuksen mukaan naiset sairastuvat lievempiin ja vähemmän henkeä tai toimintakykyä uhkaaviin sairauksiin kuin miehet, mutta toisaalta naisille tulee terveydenhuollon menoja elämässä enemmän juuri gynekologisissa palveluissa. Useissa kunnissa gynekologille ei kuitenkaan pääse suoraan julkisella puolella, vaan aika on itse osattava vaatia omalääkärin kautta.

Monilla naisilla jääkin kyseiset tutkimukset raskauden ulkopuolella vain syöpäseulontaan ja niiden perusteella mahdollisesti tehtäviin jatkotutkimuksiin- ja hoitoihin. Melkein kolmannes naisista jättää kuitenkin menemättä myös maksuttomaan syöpäseulontaan, joten kutsuntatapaa olisi hyvä uudistaa myös sen suhteen.

Turvallinen synnytys vaakalaudalla

Suomessa toimii enää 23 synnytyssairaalaa, kun vuonna 1975 niitä oli 62. Määrä on vähentynyt dramaattisesti ja sillä on suorat vaikutukset synnytyksien turvallisuuteen niin lapselle kuin synnyttäjälle. Pitkät välimatkat synnytyssairaalaan aiheuttavat vuosi vuodelta enemmän synnytyksiä kuljetuksen aikana. Sanomattakin on selvää, ettei ambulanssin varustelu riitä jokaisen vaaratilanteeseen.

Viimeisimpänä on lakannut Oulaskankaan sairaalan synnytystoiminta vuoden 2019 alusta. Varsinkin Lapin ja Itä-Suomen synnytysosastot ovat vaakalaudalla ja uusimpana poikkeusluvan hakijana tänä vuonna on Lapin keskussairaala. Rovaniemellä synnytettiin viime vuonna 860 kertaa, joka on vähemmän kuin sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2015 säätämä 1000 synnytyksen alaraja.

Matkat synnytyssairaalaan ovat jo liian pitkät monilla alueilla Suomessa. Tuhannen synnytyksen raja synnytysosaston jatkumiselle alueella on aivan liian korkea. Vaikka poikkeuslupia on myönnetty toistaiseksi, on myös liian moni osasto joutunut lopettamaan. Rajaa tulisikin hetimiten pudottaa jopa puoleen nykyisestä. Lasten ja naisten kuolleisuus synnytyksessä on Suomessa saatu lähes poistettua juuri kattavan synnytysosastoverkoston voimin. Tämä on turvattava myös tulevaisuudessa.

Maksutonta ja julkista terveydenhoitoa

Yksityiset yhtiöt ja pääomasijoittajat hakevat lisää markkinoita ja liikevoittoja terveys-, sosiaali- ja muista peruspalveluista. Sille on avattu tietä hallitusten ja kuntien päätöksillä leikata ja kilpailuttaa julkisia palveluja. Sipilän hallituksen ajama sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinamalli kaatui perustuslakiin, mutta eittämättä oikeistopuolueet tulevat jatkamaan kaikin tavoin yksityistämistä kunnissa ja eduskunnassa.

Tavoitteeksi on yksityistämisen sijaan otettava terveys- ja hyvinvointierojen vähentäminen. Lakisääteiset sote-peruspalvelut tulee järjestää pääsääntöisesti kuntien omana toimintana ja lähipalveluna. Terveyskeskusmaksut tulee poistaa ja myös ei-kiireelliseen hoitoon pääsylle on säädettävä lyhyt enimmäisaika. Naisten terveyspalveluja kunnissa helpottaisi mahdollisuus päästä suoraan gynekologin vastaanotolle myös julkiselle puolella. Lisäksi tavoitteen on lopulta oltava kaikille aidosti maksuton terveydenhoito.

Lähde
Miesten ja naisten terveysmenot ikäryhmittäin 2011, Kapiainen, Eskelinen, (2014)
http://www.julkari.fi/handle/10024/116156

Kirjoitus on julkaista Tampereen Näköala -lehdessä 02/2019

Kirjoittaja

Petra Packalén