Naiset ja äänioikeus

Eilen yksi toveri kysyi minulta: ”Tiesitkö, että 7. helmikuuta vuonna 1971 naiset saivat äänioikeuden Sveitsissä liittotasavallan vaaleissa?” No, oikeasti tiesin vain, että se oli 70-luvun alussa. Kun toverini esitti minulle tämän kysymyksen, hän halusi korostaa ideaa, että se tapahtui vasta vuonna 1971. Ja vieläpä Sveitsissä, jonka oletamme olevan se edelläkävijämaa! Mutta asia, joka jäi kaikumaan minun päähän oli, että ”naiset saivat”. Siis saivat.

Olen kompulsiivinen googlaaja ja sanojen addikti, joten halusin katsoa, onko ihan tavallinen ilmaisu juuri se, että naiset saavat äänioikeuden. Pari minuuttia riitti sen toteamiseen, että kyllä se on normaali tapa ilmaista tämä asia ja että on vielä toinen suosikkimuoto: ”naisille myönnettiin äänioikeus”. Puuttuu enää vain lause ”ja naiset kiittivät kiltisti”, perkele! Totuus on se, että jos naiset (unohtamatta muutamia miehiäkin) eivät olisi taistelleet ja vaatineet äänioikeutta, suurimmassa osassa niin kutsuttuja länsimaita naiset eivät vieläkään voisi osallistua aktiivisesti poliittiseen elämään. Siis, naiset eivät saaneet mitään, vaan he ottivat itselleen sen, mikä heille kuuluu.

Entäs Suomessa, mikä on naisten asema Suomessa? Onko naisten ja miesten välillä tasa-arvo? Päätin esittää nämä kysymykset työkavereilleni äsken kahvitauolla. Sekä miehet että naiset olivat sitä mieltä, että ”jos verrataan muihin Euroopan maihin, kyllä, naisen asema Suomessa on aika hyvä”. No, täytyy myöntää, että arvasin jo, että tuo tulee olemaan se vastaus. Siis, on ”aika hyvä verrattuna”.

Onko ”aika hyvä” oikein? No, ei ole. Ja tilanne pahenee. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisista työpaikoista suuri osa on palvelualoilla ja työntekijöistä suurin osa on naisia. Merkittävimpiä palvelualoja ovat terveys- ja sosiaaliala, jossa naisten osuus on yli 85 %. Eli, jos nykyinen juuri näihin aloihin kohdistuva leikkauspolitiikka jatkuu, suomalainen ”aika hyvä” asema on uhattuna.

Valitettavasti monet naiset ovat nukahtaneet ja lopettaneet taistelun ja vain kiltisti äänestävät, kun vaalit tulevat ja maltillisesti hyväksyvät nykysyrjinnän. Mutta taistelua pitää jatkaa, koska sotaa ei ole voitettu ja viime aikoina on tullut naisille useita takaiskuja.

Onneksi monet naiset tietävät, että heidän on oltava hereillä, tarkkailemassa, taistelemassa joka päivä, he tietävät, että Suomea hallitsevalla kapitalistisella järjestelmällä ei ole omatuntoa ja että se on julma ja pitää naista vain kauppatavarana, kuluttajana, naisasiakkaana, objektina. Ja sen takia olen aivan varma, että naiset ottavat takaisin sen, mitä heille kuuluu: 100 % vapaus ja tasa-arvo. Eikä siitä tietenkään tarvitse kiittää.

Kirjoittaja

Miguel Lopez