Nyt tarvitaan naisasialiikettä

Tänään vuoden 2015 naistenpäivänä tuntuu kovin kaukaiselta menneisyydeltä aika, jolloin naiset eivät voineet äänestää tai asettua ehdolle vaaleissa. Naisten äänioikeuden historia on vaiheikas, 1800-luvun lopulla sen puolesta puhui Minna Canth. Mutta vielä 1904 porvarisääty hylkäsi esityksen yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta perustellen, ettei ”naista ole luotu julkiseen elämään ja että naiset ovat äärimmäisyyksiin taipuvaisia”.

Työväenluokalle äänioikeus oli poliittisesti keskeinen tavoite, joka toteutuessaan poistaisi sosiaalista eriarvoisuutta. 1900-luvun alussa osa työväenluokan miehistäkin oli vailla äänioikeutta, sillä se perustui suurelta osin maaomistukseen. Naisjärjestöt olivat mukana maanalaisessa toiminnassa sortokaudella ja suurlakon aikana, ja aktiivisesti puurtaneilla naisjärjestöillä ja rohkeilla naisilla oli merkittävä rooli äänioikeuden saavuttamisessa. Muistan lukeneeni, että senaatissa naisten äänioikeutta käsiteltäessä olisi mm. mainittu, ettei poliittisesti aktiivisia naisia olisi milloinkaan useita.

Ensimmäisenä Euroopassa suomalaiset naiset saivat äänioikeiden 1906, vain Uudessa-Seelannissa ja Australiassa tätä aiemmin. Suomessa naiset saivat ensimmäisinä maailmassa myös vaalikelpoisuuden, eli oikeuden asettua ehdolle vaaleissa. Samassa yhteydessä yleisen, yhtäläisen ja salaisen äänioikeuden toteutumisen kanssa korvattiin säätyvaltiopäivät eduskunnalla. 1907 pidetyissä vaaleissa uuteen eduskuntaan valittiin 19 maailman ensimmäistä naiskansanedustajaa. Olihan siinä jo koko liuta poliittisesti aktiivisia naisia! Naiskansanedustajat ovat kautta vuosien olleet aktiivisia sosiaalilainsäädäntöä ja naisten asemaa koskevissa asioissa. Naiset ovat toimineet ministereinä ja presidenttinä.

Nykyinen sosiaaliturvamme on pitkälti perua naisten lapsilisätaistelusta, joka alkoi 1950-luvulla. Hallitus aikoi tuolloin kassakriisin vuoksi supistaa sosiaalietuuksia, joista ensimmäisenä leikkauslistalla olivat lapsilisät. Äidit ympäri maata nousivat puolustamaan oikeuttaan lapsilisiin mielenosoituksin ja kirjelmin. Hallitus joutui luopumaan aikeistaan ja äidit voittivat lapsilisätaistelun. Ammattiyhdistysliike jatkoi äitien aloittamaa liikehdintää tavoitteena koko sosiaalituvan parantaminen. Uudistus saatiin aikaan kansalaistoiminnalla, joka kumpusi yhteiskunnan rakennemuutoksesta ja kansalaisten tarpeesta selvitä muuttuneissa olosuhteissa.

Vastaavaa naisten liikehdintää kaivataan taas uudistamaan sosiaaliturvaa ja turvaamaan kansalaisten perusoikeuksia. On aika ryhtyä uuteen lapsilisätaisteluun, on kamppailtava vastikkeettoman sosiaaliturvan puolesta. Työelämän tasa-arvokysymys on nostettava naisten toimesta framille, on vaadittava ammattiyhdistysliikettä ja työnantajia toteuttamaan palkkatasa-arvo. Tuloeroja on kavennettava ja nuorisotakuu on saatava toimimaan. Hyvinvointivaltion on kannettava vastuunsa kansalaisistaan ja syrjäytyminen on estettävä. Ihmisten on saatava peruspalvelut läheltä asuinpaikkaansa, eikä hädänalaisia saa syyllistää. Naiset, miehet, lapset ja vanhukset on nähtävä ihmisinä, joilla on huomattavasti suurempi arvo kuin mitä markkinavoimat myöntävät. Ei ole mahdollista olla vauvasta vanhuuteen tuottava yhteiskunnan jäsen, ihminen ei ole kone. Hän syntyy vallitseviin oloihin voimatta itse niihin vaikuttaa, hän syntyy geeniensä ja ympäristötekijöiden määrittämänä joko tavallisena tai erilaisena. Rotuaan, yhteiskuntaluokkaansa, äidinkieltään, sukupuoltaan tai terveydentilaansa hän ei pääse valitsemaan.

Näin naistenpäivänä haastan naisia tarttumaan toimeen paremman tulevaisuuden, työn, rauhan, perusturvan ja yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden puolesta. Naisten äänestyspäätöksillä on suuri merkitys. Naiset voivat muuttaa rahaa kumartavan politiikan suuntaa käyttämällä äänioikeuttaan inhimillisten arvojen ja tasa-arvon puolesta.

Kirjoittaja

Mervi Grönfors