Työttömien syytä?

Työttömyys ei ole erityisen hauskaa. Tiesittekö esimerkiksi, että TE-toimistolle pitää tehdä osoitteenmuutos erikseen? Minulle tämä selvisi siinä vaiheessa, kun postiluukusta kolahti lappu, jossa uhattiin karenssilla, kun en ollut reagoinut vanhaan osoitteeseeni lähetettyyn työtarjoukseen.

Eduskunnassa äänestettiin ”aktiivimallista”, eli työttömien rankaisulaista. Vuoden alusta voimaan tuleva laki leikkaa tukia 4,65 prosenttia kaikilta niiltä työttömiltä, jotka eivät tee pätkätöitä tai osallistu te-toimiston palveluihin.

On tyypillistä, että työttömyyttä pidetään nykyään työttömän omana vikana, tai väitetään että erilaiset leikkaukset ja kiristykset edistävät työllistymistä. Moni eduskuntaoppositiossa puolestaan on vastustanut rankaisulakia moraalisen tuohtumuksen vallassa. Itse kun en moralisti halua olla, kysynkin: ketä tällainen kyykyttäminen oikein hyödyttää?

Muutama viikko takaperin Juhana Vartiainen väitti, että työllisyyttä ei voi kohentaa enemmällä kuin 40 000 hengellä. Muun muassa tutkija Pertti Honkanen kuitenkin huomautti, että rakenteellinen työttömyys mukailee todellista työttömyysastetta: työttömyyden kasvaessa nousee myös arvio siitä, kuinka suuri on ”välttämätön” työttömyys. Jos taas katsotaan työ- ja elinkeinoministeriön tilastoja, on työttömyys yli kymmenessä prosentissa. Työtä vailla on edelleen satoja tuhansia ihmisiä.

Rakenteellinen työttömyys on hyödyllinen lyömäase kaikille, jotka haluavat vähätellä työttömyyttä. Mutta kuka niin haluaisi tehdä? Taloushistorian tutkija Sakari Heikkinen viittasi omassa kirjoituksessaan, että rakenteellinen työttömyys on itse asiassa alin mahdollinen työttömyysaste, jonka vallitessa palkkojen nousuvauhti ei kiihdy.

Marxilaiselta kannalta katsottuna rakenteelliselle työttömyydelle voisi olla toinenkin nimitys: työläisten vara-armeija. Kun työttömiä on paljon, on helpompi painaa palkat alas ja heikentää työehtoja. Siksi on hyödyllistä väittää, että on olemassa ”rakenteellisen työttömyyden” kaltainen ilmiö.

Ei liene sattumaa, että Vartiainen toteaa, miten työttömyyttä ei voida paljonkaan alentaa. Tämä luo hyvää pohjaa kaikille uusille työttömien rankaisu- ja kyykytystoimille. Hän myös suoraan vaatii tes-korotuksista luopumista ”työttömyyden alentamiseksi”. Varmaa on ainakin se, että palkkojen alentaminen taatusti kasvattaisi yritysten voittoja.

Tämä rankaisulaki ei ole haitaksi pelkästään työttömille. Kyseessä on malli, jossa pakotetaan työttömät tekemään pieniä määriä pätkätöitä kuukausittain. Jokaisen työläisammatissa työskentelevän kannattaa siis olla huolissaan: hallitus tällä päätöksellään murentaa työläisten asemaa, kun työmarkkinat muuttuvat taas piirun verran epävarmemmiksi.

Parin kuukauden päästä saadaan ensimmäiset osinkoennusteet. Silloin nähdään, jakavatko pörssiyritykset taas ennätysmäärän voittoja omistajilleen.

Kirjoittaja

Heikki Ketoharju