Puitelaki ei tuo kuntatalouteen lisää rahaa vaan se heikentää lähipalveluja ja kaventaa demokratiaa

Esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta heikentää osaa lähipalveluista ja kaventaa kunnallista demokratiaa. Ehdotettu puitelaki ei tuo kuntatalouteen kokonaisuutena ottaen myöskään lisää rahaa vaan sen mukaan ”valtiontalouden kehykset mahdollisesti ylittävä yhdistämisavustusten osuus rahoitettaisiin vähentämällä kuntien yleistä valtionosuutta kaikissa kunnissa”.

Kuntien menokehitys tiukempaan kuriin

Hallituspuolueiden ja keskeisten oppositiopuolueiden sopimus ei tuo mitään korjausta kunnallisten palvelujen rahoitusongelmiin, jotka johtuvat ennen muuta kuntien valtionosuuksien ja yhteisövero-osuuksien leikkaamisesta. Puitelain tarkoitukseksi on päinvastoin kirjattu kuntien menokehityksen ”hillitseminen”.

Paljon mainostettujen yhdistymisavustusten määrä kuntaliitosta kohden ”alenisi merkittävästi nykyisestä”, mutta ne porrastettaisiin suurempia kuntaliitoksia suosiviksi. Lakiesitys takaa vain sen, että valtionosuudet eivät vähene kuntaliitosten takia viiden seuraavan vuoden aikana.

Lakiesityksestä sopineet puolueet – keskusta, SDP, RKP, kokoomus, vihreät ja Vasemmistoliitto – jatkavat näin sitä samaa linjaa, jolla ne ovat hallituksissa ollessaan leikanneet kuntien rahoitusta 1990-luvun alun jälkeen vuositasolla laskien noin viidellä miljardilla eurolla ja supistaneet kuntien osuutta kansantaloudessa.

Lähipalvelujen karsiminen ja palvelujen kilpailuttaminen uhkana

Puitelain toinen keskeinen tarkoitus on palvelujen keskittämiseen entistä suurempiin yksiköihin. Se uhkaa lähipalveluja erityisesti perusterveydenhuollossa ja osassa sosiaalipalveluja. Esityksen mukaan perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä huolehtisi vähintään 20 000 asukkaan kunta tai yhteistoiminta-alue. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestäminen keskitettäisiin vähintään 50 000 asukkaan yksikköön. Lisäksi nykyisille sairaanhoitopiireille voitaisiin siirtää osa kunnissa nyt järjestetyistä palveluista.

Kriittisen kansalaismielipiteen, henkilöstöryhmien ja vasemmiston vastustuksen ansiosta lakiesitykseen ei tullut oikeiston ja keskustan siihen esittämää tilaaja-tuottaja -mallia ja yksityisten palvelumarkkinoiden laajentamista. Pääministeri Matti Vanhanen on kuitenkin jo tulkinnut lakiin kirjatun ”palvelujen tuotantotapojen kehittämisen” kannustavan kuntia ulkoistamaan palveluja ja avaavan yksityisille palvelualan yrityksille lisää markkinoita. Käytännössä kilpailuttaminen, ulkoistaminen ja yksityistäminen etenee jo monissa kunnissa myös SDP:n ja Vasemmistoliiton tukemana. Kilpailuttamista lisää myös hallituksen esittämä hankintalaki, joka velvoittaa kilpailuttamaan jopa laajemmin kuin EU:n hankintalainsäädäntö edellyttäisi.

Puitelakiin esitetty viiden vuoden irtisanomiskielto turvaa henkilöstön asemaa, mutta se koskee vain kuntaliitoksia ja kuntayhtymiä. Se ei koske kilpailuttamista, yhtiöittämistä eikä yksityistämistä, jotka heikentävät työntekijöiden palvelussuhdeturvaa. Lakiesitykseen kirjattu liikkeen luovutuksen periaatteiden noudattaminen puolestaan turvaa työehtojen säilymisen vain kunkin työehtosopimuskauden loppuun.

Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia heikennetään

Kolmas puitelain keskeinen tarkoitus on kuntien määrän vähentäminen. Valtiovarainministeri Eero Heinäluoman mukaan tarkoitus on vähentää kuntien määrä puoleen. Lakiin esitetään, että kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on riittävät taloudelliset edellytykset vastata palveluista. Tämä merkitsee kuntien painostamista kuntaliitoksiin, vaikka esitykseen ei kirjattukaan SDP:n siihen ajamia suoranaisia pakkoliitoksia, kun valtiovalta ei ole valmis perumaan kuntien rahoituksen leikkauksia. Hallituksen tuki Länsi-Sipoon pakkoliittämiselle Helsinkiin asukkaita kuulematta kertoo puolestaan siitä, että kunnallisen itsehallinnon periaatteet eivät paina paljon silloin kun kyseessä ovat suuret taloudelliset edut.

Tähän mennessä on turhan vähälle huomiolle jäänyt se, että puitelaissa linjatun kaltainen kunta- ja palvelurakenteiden muutos kaventaisi asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja myös kunnanvaltuustojen päätösvaltaa. Puitelakiin ei sisälly mitään esityksiä lähidemokratiasta, kunnallisista kansanäänestyksistä kuntaliitoksista päätettäessä eikä myöskään laajempien yhteistoiminta-alueiden päätöksenteon demokraattisuuden turvaamisesta. Sen sijaan puitelakiesitykseen on kirjattu eräitä toimia, joilla helpotetaan kuntien omien palvelujen ja niiden käytössä olevien kiinteistöjen siirtäminen kuntayhtymille tai osakeyhtiöille. Kuntien nyt itse tuottamien palvelujen siirtäminen yhä laajemmin kuntayhtymille ja niiden yhtiöittäminen on omiaan lisäämään virkamiesjohdon valtaa ja liikesalaisuuksien piiriä sekä kaventamaan kunnanvaltuustojen, lautakuntien ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.

Vaihtoehto

SKP on esittänyt kuntauudistuksen suunnan muuttamista.

Lähtökohdaksi on otettava asukkaiden tarpeet ja palvelujen tuottaminen pääsääntöisesti kuntien omana toimintana. Uudistukseen tulee liittää rahoitusohjelma, jolla palautetaan kunnilta leikatut valtionosuudet, saatetaan pääomatulot kunnallisveron piiriin ja muutetaan kunnallisvero progressiiviseksi. Työntekijöiden asemaa ja kuntien työllistämismahdollisuuksia ei saa heikentää kilpailuttamalla, yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisia palveluja. Päätösvallan keskittämisen sijasta on kehitettävä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja osallistuvaa demokratiaa. Jo ennestään sekavaa ja epädemokraattista ylikunnallista hallintoa ei pidä laajentaa vaan sen on yhdistettävä yhtenäiseksi maakuntahallinnoksi, jolle asukkaat valitsevat kunnallisvaalien yhteydessä maakuntavaltuustot. Jos kuntaliitoksia aiotaan tehdä, niistä on järjestettävä kunnallinen kansanäänestys.

Yrjö Hakanen 30.6.06 Helsingissä: