Uusliberalismin ja kasinokapitalismin vararikko

Kansainvälinen finanssikriisi on vienyt vararikkoon joidenkin pankkien lisäksi uusliberalismin opit markkinoiden vapauden autuudesta. Kokoomuksen markkinahypetys on kuin Toivo-talkoiden ilmapallo juhlien jälkeisenä harmaana arkiaamuna.

Markkinaehtoisen politiikan apostolit ja juoksupojat Suomessa ovat yrittäneet olla ikään kuin finanssikriisi olisi vain Yhdysvaltain subprime-asuntolainamarkkinoita koskevien virheiden tulos. Markkinoiden ja pääomaliikkeiden vapautta toteuttaneilta ministereiltä ja puolueilta on turhaan saanut odottaa itsekriittisiä arvioita ja uusia johtopäätöksiä.

Globaalin kasinotalouden kuplan puhkeamisessa ei ole kyse vain joidenkin ahneudesta tai vain joidenkin pankkien luottonormien rikkomisesta. Kriisin keskeinen tekijä on spekulatiivisen, rahalla rahaa tekemään pyrkivän talouden paisuminen ja sitä pyörittävien raharuhtinaiden rajoittamaton vapaus. Tässä keinottelussa on liikkunut tähtitieteellisiä summia, satoja tuhansia miljardeja dollareita. Nämä pääomat ovat irtaantuneet yhä enemmän reaalisesta taloudesta, alkaneet elää omaa virtuaalielämää. Keinottelutalous on paisunut yhä enemmän velkarahalla. Samaan aikaan asevarusteluun ja sotiin on mennyt yhä enemmän rahaa.

Kun nämä spekulatiiviset markkinat kasvoivat, keräsi pieni rikas vähemmistö niillä itselleen valtavat voitot. Nyt kun kupla on puhjennut, tappiot aiotaan maksattaa tavallisilla veronmaksajien, työntekijöiden ja julkisen sektorin kustannuksella.

Missä poliittiset johtopäätökset?

USA:n, Euroopan ja G-kahdeksan maiden johtajat tarjoavat valtioiden takauksia ja pääomasijoituksia pankkien tukemiseksi. Sen sijaan he eivät halua tehdä mitään rajoittaakseen kriisin aiheuttaneiden pankki- ja finanssipiirien valtaa. Valtioiden verovaroilla ollaan itse asiassa pelastamassa kapitalistien ja keinottelijoiden omaisuutta ja sijoituksia.

Suomessakin on syytä kysyä, missä on niiden puolueiden vastuu ja johtopäätökset, jotka ovat ajaneet pääomaliikkeiden vapauttamista, valtionyhtiöiden viemistä pörssiin ja yksityistämistä, markkinoiden vapauden ensisijaisuuteen perustuvaa Euroopan unionin politiikkaa, eläkerahastojen riskisijoituksia kansainvälisille rahoitusmarkkinoille, valtion arava-lainajärjestelmän lopettamista, edistäneet verohelpotuksilla pääomakeinottelua ja purkaneet alalla kuin alalla markkinoiden valtiollista sääntelyä? Entä miksi pankkiherrojen pelastamiseen löytyy kyllä keinot ja varat, mutta työntekijöiden irtisanomisiin ja tehtaiden lopettamisiin ei muka voida valtiovallan toimesta puuttua? Finanssikriisi on nostanut esiin myös sen, millaisia riskejä liittyy kuntien palvelujen siirtämiseen kansainvälisten sijoittajien ja rahoitusyhtiöiden hallitsemien yritysten hoidettavaksi.

Toisenlaiseen talouteen

Nyt tarvitaan perusteellinen suunnanmuutos ja suunta kohti uudenlaista taloudellista järjestelmää, joka hylkää uusliberalistisen markkinaideologian ja rajoittaa pääoman valtaa. Suomen 90-luvun laman hoitamisessa tehtyjä virheitä ei pidä toistaa meillä eikä myöskään EU-politiikassa laittamalla kriisiin täysin syyttömät kansalaiset maksamaan pienen piirin ahneen voitontavoittelun laskut.

– Valtion ja kuntien pitää panostaa julkisen sektorin rooliin työllistäjänä, uusien työpaikkojen luomisessa, peruspalvelujen ja toimeentuloturvan takaamisessa kaikille. Talouden taantuessa olisi suuri virhe ryhtyä leikkaamaan esimerkiksi kuntien rahoitusta ja kiristämään niiden taloutta, jota kokoomuslaiset valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja esimerkiksi Helsingissä kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ovat jo esittäneet. Rahoitusta tähän löytyy kiristämällä pääomatulojen, suurten omaisuuksien, suurten yhtiöiden ja suurituloisten verotusta sekä leikkaamalla energiayhtiöiden ylivoittoja, ns. windfall-voittoja verottamalla.

– Valtion ja kuntien toimintojen yksityistäminen pitää lopettaa. Sen sijaan on ryhdyttävä uudelleen lisäämään valtion ja kuntien omaa toimintaa. Suomeen tarvitaan tavallisten ihmisten säätöjen, asuntolainojen ja vastaavien hoitamiseen sekä julkisten investointien rahoittamiseen keskittyvä valtiollinen pankki, jota valvotaan ja ohjataan demokraattisesti eduskunnan alaisuudessa. Valtionyhtiöitä on ryhdyttävä vetämään pois pörssistä kansallistamalla niitä.

– Asuntomarkkinat on pantava kuriin palaamalla sääntelyyn ja kehittämällä valtion aktiivista roolia. Valtion ja keskuspankin toimin on alennettava asuntolainojen korkoja ja estettävä niiden kääntyminen uudelleen nousuun. Kun korkotukijärjestelmä ei tarjoa mitään ratkaisua luottolamaan asuntomarkkinoilla, on käynnistettävä uusi aravalainajärjestelmä ja perustettava kuntiin uudelleen omat talonrakennusosastot. On palattava vuokrasääntelyyn.

– On tunnustettava, että EU:n Lissabonin sopimus perustuu väärille lähtökohdille ja tavoitteille markkinoiden ja pääomaliikkeiden vapaudesta. On hylättävä uusliberalistinen Emu-ohjelma ja ryhdyttävä kehittämään talouspolitiikkaa maamme talouden monipuolisen kehityksen, työllisyyden julkisten palvelujen rahoituksen turvaamisen lähtökohdista.

– Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uudistaminen ja demokratisoiminen on välttämätöntä. On hylättävä rahoitusjärjestelmän päätöksenteossa vallalla oleva dollari ja ääni -periaate. On otettava käyttöön Tobinin veron kaltaisia keinoja rajoittaa valuuttakeinottelua ja muita spekulatiivisia pääomaliikkeitä.

– Asevarustelusta on siirrettävä rahaa sosiaalisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi Hornet-hävittäjien aseistuksen uusiminen yli miljardilla eurolla on peruttava.

Yrjö Hakanen Helsingissä 13.10.08: