Koronan torjunta jää sittenkin rahasta kiinni
Hallituksen budjettiriihi on nuijittu, tapeltu ja taputeltu pakettiin. Tuloksesta voi olla montaa mieltä ja osallistujat yrittävät tietenkin jokainen tahoillaan esittää, että tärkeimmät tavoitteet saavutettiin ja pahimmat tappiot torjuttiin.
Eräs korviin koskenut kommentti kuultiin tuoreeltaan Matti Vanhasen suusta. Hän totesi ensi vuoden koronapanostuksista, että nyt ei jää koronantorjuminen rahasta kiinni. Tällä hän tarkoitti sitä, että hallitus varautuu testaamaan epäiltyjä tartuntoja oikein urakalla. Ilmeisesti ajatuksena on, että kunhan korona on testattu, niin kyllä se sitten siitä.
Vaan ei se kyllä sitten siitä. Koronatesti on oleellinen siksi, että tiedetään missä epidemian kanssa mennään ja voidaan lähteä jäljittämään tartuntaketjuja, sekä ohjata ihmiset hoitoon. Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä mihinkään jos resursseja ei lisätä myös hoidon puolelle. Sinne ei Vanhasen karttuisa käsi osoittanut resrsseja samaan tahtiin kuin testejä valmistaville ja myyville yrityksille.
Hoitajille ja muille terveydenhuollon tyäntekijöille ei ole raskaasta keväästä maksettu juuri yhtään koronalisiä. Uusien työntekijöiden palkkaamiseen työvoimapulaa helpottamaan ei ole myöskään varauduttu, vaan tällä hetkellä käydään erilaisia yt-neuvotteluita ja lomautuksia jaellaan pitkin koronan kurittamaa kuntakenttää. Tähän annettu rahoituslaastari ei korvaa kuin pienen osan jo syntyneistä vaurioista, eikä anna resursseja kestää tulevaa.
Koronaa olisi myös pitänyt tarkastella huomattavasti laajemmin yhteiskunnallisena ongelmana kuin nyt tehtiin. Yhteiskunnassamme on paljon sellaisia pieniä valuvikoja, jotka osaltaan auttavat koronavirusta leviämään. Yksi näistä selittää sen, miksi juuri rakennustyömaat ovat olleet jatkuvasti koronapesäkkeitä kautta maan.
Rakennustyömailla työskentelee paljon sellaisia ihmisiä, joille kotiin jääminen ei ole vaihtoehto. Erilaisten henkilöstövuokrausfirmojen kautta hankitut, lähinnä erilaisia aputöitä tekevät työntekijät, menettävät helposti palkan niiltä päiviltä, jolloin he olisivat varmuuden vuoksi pois töistä odottelemassa koronatestin tuloksia. Joten he eivät jää kotiin.
Vaikka laki lähtee siitä, että myös vuokratyöntekijällä on samat oikeudet sairausajan palkkaan kuin muillakin, on tämän toteutuminen käytännössä hyvin epävarmaa. Monet työntekijöistä eivät tunne oikeuksiaan tai edes suomalaisen työsuojelun periaatteita. Heidän tilanteessaan kotiin jääminen lievien flunssan oireiden takia ei tule kyseeseen. He eivät halua ottaa riskiä palkan menettämisestä ”nuhapäiviltä”.
Vastaavia tilanteita on monilla muillakin aloilla. Näiden ratkaiseminen maksaisi vähemmän kuin testikapasiteetin kasvattaminen ja se vaikuttaisi voimakkaasti epidemian etenemiseen. Kun meillä on varaa järjestää koronakaranteeni täydellä palkalla, pitäisi tämä menettely automatisoida myös näiden heikoimmissa asemissa olevien työntekijöiden suhteen. Kela voi niin haluttaessa maksaa näiden henkilöiden palkan siltä ajalta kun he ovat ilmoittaneet oireista, käyvät testissä ja odottavat tuloksia. Tällöin kannustin ottaa riski koronan kanssa poistuisi ja pääsisimme eroon rakennustyömaiden koronapesäkkeistä.
Ei ole sattumaa, että korona leviää eniten siellä, missä ihmisten mahdollisuudet siltä suojautumiselle ovat heikoimmat ja missä heidän on vaikeinta estää sen leviäminen. Näiden tilanteiden tunnistaminen ja ongelmiin puuttuminen on myös ensiarvoista koronan saamisessa aisoihin. Näihin ei näytä rahaa juuri löytyvän, joten kyllä tämä sitten kuitenkin jää juuri rahasta kiinni.
