SKP:n pääsihteeri Tiina Sandbergin vappupuhe 2025
Hyvää kansainvälistä työväenpäivää!
Vappu on ennen kaikkea kansainvälisen työväenliikkeen päivä. Siksi haluan puhua teille tänään Suomea laajemmista kysymyksistä. Haluan puhua Euroopasta – ja sen valitsemista strategioista. Ne vaikuttavat suoraan meihin. Meihin, meidän työhömme, meidän oikeuksiimme, meidän turvallisuuteemme.
Kaikesta suomalaisesta kurjuudesta voisi kyllä syyttää hallitusta ja edelliset puhujat ovatkin jo ansiokkaasti nostaneet esiin Suomen sisäpolitiikan karut tosiasiat.
Hyvät toverit, minä haluan puhua teille tänään rauhasta. Siitä, miten voimme edelleen kulkea kohti rauhaa – vaikka maailma uhkaa syttyä palamaan, ja monet heittävät bensaa liekkeihin pelottavan huolettomasti.
Rauha ja turvallisuus palvelevat työväenluokan, naisten ja tavallisten ihmisten etuja. Paitsi niiden, jotka hyötyvät sodasta, aseista ja pelosta.
Maaliskuun EU-huippukokouksessa Ursula von der Leyen esitteli Euroopalle uuden asevarustelusuunnitelman. Sen ydinajatus? Että turvallisuus syntyy aseista. Että rauha rakennetaan tykkien varaan.
Se on vaarallinen ja virheellinen oletus.
Tosiasia on, ettei Eurooppa ole koskaan luopunut varustautumisesta. EU-maat ja Iso-Britannia käyttävät jo nyt enemmän rahaa puolustukseen kuin mikään muu maa Yhdysvaltojen jälkeen – huomattavasti enemmän kuin Venäjä.
Ja tiedättekö mitä? Nämä varustelurahat valuvat yhä useammin EU:n ulkopuolelle: yhdysvaltalaisille, brittiläisille, israelilaisille ja turkkilaisille aseteollisuusyrityksille.
Militarisointi ei ole vastaus kriiseihin. Se on osa kriisiä itseään.
Toverit, EU:n militarisointi ja Trumpin aggressiivinen politiikka ovat uhka hyvinvointivaltioille ja työläisten oikeuksille. Ne oikeudet, joita meillä vielä on – ne on saavutettu kovalla työllä. Ne ovat meidän turvamme. Ja nyt ne ovat uhattuna.
Turvallisuus ei synny asevarastoista, vaan siitä että ihmisillä on työtä, terveyttä, asunto ja tulevaisuus. Inhimilliseen turvallisuuteen kuuluu suoja pandemioilta, ilmastonmuutokselta, nälältä ja sairauksilta.
Siksi meidän on pakko uskaltaa sanoa ääneen, että asemenoista on siirrettävä rahaa inhimillisiin tarpeisiin. Strategiset alat – energia, lääkkeet, liikkuminen – on siirrettävä julkiseen omistukseen ja demokraattiseen valvontaan. Meidän on irrotettava ne spekulatiivisista pääomista, kansainvälisistä keinottelijoista ja markkinoiden oikuista.
Militarismia ei voi erottaa muista yhteiskunnallisista ongelmista.
Ilmasto-oikeudenmukaisuus, kansanterveys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus liittyvät kaikki siihen, että meidän on irtauduttava sodan logiikasta.
Sillä Eurooppa ei ole koko maailma.
Tällä hetkellä noin 50 maassa riehuu sota tai aseellinen konflikti. Monia niistä käyvät ulkomaiset palkkasoturit monikansallisten yritysten puolesta – käyttäen länsimaiden, Venäjän ja Kiinan aseita. Sudan. Kongon demokraattinen tasavalta. Myanmar. Etiopia. Gaza. Nimet vaihtuvat, mutta kaava on sama.
Euroopan – ja Suomen – on valittava puolensa. Haluammeko olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua?
Jos haluamme olla rauhan rakentajia, meidän on ajettava uutta, tasa-arvoista ja oikeudenmukaista maailmaa. Meidän on hylättävä uusliberalismi ja uuskolonialismi, ja rakennettava suhteita, jotka perustuvat reiluun kauppaan, reiluun kehitykseen ja yhteistyöhön – ei alistamiseen.
Toverit, ilmasto lämpenee nyt nopeimmin juuri Euroopassa. Suomen Lappi koki viime kesänä lämpimimmän kesän kahteen tuhanteen vuoteen. Kahteen tuhanteen. Silti keskustelu pyörii aseistautumisen ja ihmiskunnan tuhoamisen ympärillä, ei ihmiskunnan ja koko elonkehän selviytymisen.
Toverit, todellisuus on tämä: Sodat, asevarustelu ja asevienti ovat maailman suurimpia hiilidioksidipäästöjen lähteitä. Ilmastotaistelu on myös rauhantaistelua.
Ihmiskunnan turvallisuus ei ole mahdollinen ilman ilmaston turvaamista. Eristäytyminen ja ylivallan tavoittelu on korvattava yhteistyöllä. Rauhalla.
Ja nyt, toverit, käännän katseeni takaisin Eurooppaan.
Trumpin kauppasota on käynnissä. Tullit iskevät eurooppalaiseen vientiin, erityisesti teollisuuteen. Mutta miksi Eurooppa on näin haavoittuvainen?
Koska me olemme itse laiminlyöneet oman kehityksemme. Me olemme lykänneet investointeja. Me olemme alistaneet teollisuuden markkinoille. Me olemme antaneet uusliberalismin purkaa julkisen vallan ja luottaneet siihen, että ”markkinat hoitavat”.
Mutta eivät ne hoitaneet. Nyt Yhdysvallat investoi valtavasti. Kiina kehittää valtiojohtoista mallia. Ja EU? Se poukkoilee ilman suuntaa.
EKP:n entisen pääjohtajan Mario Draghin raportti sanoo sen suoraan: EU:n on investoitava triljoona euroa lisää vuosittain – yli viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan – jos se aikoo pysyä mukana. Tämä ei onnistu ilman julkista rahoitusa, eikä pelkillä markkinoilla. Ei myöskään, mikäli käytämme 800 miljardia aseistautumiseen.
Mutta mitä tekee EU? Se pitää yhä kiinni Vakaus- ja kasvusopimuksesta – sääntöviidakosta, joka estää juuri ne investoinnit, joita nyt kipeästi tarvitaan.
Meidän on siis vaadittava: Korvataan Vakaus- ja kasvusopimus sopimuksella sosiaalisesta ja ekologisesta jälleenrakennuksesta! Rakennetaan julkista sektoria – ei pureta sitä! Rajoitetaan pääomien valtaa – ei lisätä sitä!
Rakennetaan todellista turvallisuutta – ei hukuta miekkaan.
Toverit – meillä ei ole aikaa hukattavana.
On ihailtavaa ja äärimmäisen tärkeää, miten ammattiliitot kaikkialla Euroopassa mobilisoivat jäseniään säästötoimia vastaan. He tietävät, että säästötoimet eivät tuo turvaa. Ne vievät sen.
Me tarvitsemme investointeja hyvinvointiin. Me tarvitsemme oikeutta, todellista turvallisuutta ja toivoa. Me tarvitsemme muutosta, joka lähtee alhaalta. Meistä.
On helppo kysyä: ”Eikö jonkun pitäisi tehdä jotain?”
Toverit – Ei ole ketään muita. Me olemme ne, joita olemme odottaneet.
On meidän tehtävämme pelastaa itsemme. Ja koko maailma siinä sivussa.
Hyvää kansainvälistä vappua – rauhan, oikeudenmukaisuuden ja työn juhlaa!
Lahdessa 1.5.2025
Tiina Sandberg, SKP:n pääsihteeri
