Kumpi pelastetaan kapitalismi vai maapallo
Monen mielestä tällä hetkellä vakavin haaste ja uhka, jonka ihmiskunta kohtaa on ilmastonmuutos. Demokraattisen sivistysliiton pääsihteeri Jari Karttunen provosoi porukoita väittämällä, että näin ajattelevat ovat kokonaan väärässä.
-
– Teitä ei voi tästä syyttää, sillä tällä hetkellä ilmastonmuutos nauttii valtavan mediahuomiota ja se on laajasti nostettu esille suurimmaksi haasteeksi, joka uhkaa ihmiskuntaa. Ongelma on kuitenkin se, että ilmaston muutos ei ole todellinen ongelma. Se on vain osa paljon laajempaa ympäristökriisiä, joka puolestaan on seuraamusta todellisesta ongelmasta, kapitalistisesta yhteiskuntajärjestyksestä, sanoo DSL:n pääsihteeri Jari Karttunen
Kun Jari Karttunen sanoo, ettei ilmastokriisi ole todellinen ongelma, ei Karttunen tarkoita tätä ilmastodenialistisessa harhaisessa mielessä. Ilmastokriisi on Karttusenkin mielestä täysin todellinen, mutta sen saama huomio johtaa Karttusen mielestä usein ajatukset pois todellisesta ongelmasta.
-
– Tarkoitus on avata ihmisiä ajattelemaan ilmastokriisin sijasta laajemmin, ymmärtämään se, että meillä on käsissämme kapitalistisen yhteiskuntarakenteen aiheuttama ympäristökriisi, jota ei voi ratkaista, jollemme keskity koko kapitalistisen yhteiskuntarakenteen muuttamiseen, sanoo Karttunen.
Ympäristökriisi, ei ilmastokriisi.
Ilmastokriisin sijaan tulisi Karttusen mukaan puhua ympäristökriisistä, mikä tarkoittaa sitä laajaa verkostoa ongelmia, joita kapitalistinen tuotantotapa ja sen mukanaan tuoma teollistuminen on aiheuttanut. Ympäristökriisi koostuu ainakin seuraavista osa-alueista; veden, ilman ja maan saastuminen, maapallon lämpeneminen, ylikansoitus, luonnonvarojen loppuminen, jätteiden hävittämisen ongelmat, ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden menetys, metsäkato, valtamerien happaneminen, otsonikerroksen oheneminen, happosateet, veden pilaantuminen, kaupungistuminen, kansanterveysongelmat, geenimanipulaatio, melu ja valosaaste, säteily ja kaivostoiminnan haitat.
Yhdessä nämä ongelmat muodostavat ympäristökriisin. Median ylläpitämä ilmastokriisi keskittyy lähinnä maapallon lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin. Ilmastokriisin ongelmiin etsitään kuumeisesti ratkaisuja uudesta teknologiasta, päästökaupoista ja veroista, kansalaisten kulutus tottumuksista, valtioiden välisistä sopimuksista, yritysten toimintakulttuurista, rajoituksista.
Kaikilla näillä toimilla on mahdollisuutensa ilmastokriisin vakavuuden rajoittamisessa ja hidastamisessa. Ongelma on kuitenkin tämä, vaikka kapitalismin olissa onkin mahdollista korjata ilmastokriisin osa-aluetta, ei itse varsinaista ympäristökriisiä ole mahdollista ratkaista. Tämä johtaa lopulta myös kyvyttömyyteen ratkaista ilmastokriisiä.
Kapitalismin logiikka
Yleensä kapitalismi ts. markkinatalous taloudellisena järjestelmänä ja tuotantotapana voidaan tiivistää seuraavasti: 1.) Tuotannon tarkoitus on tuottaa voittoa ja tätä voittoa käytetään tekemään lisää voittoa. Tämä johtaa loputtomaan pyrkimykseen tehostaa tuotantoa. 2.) Tuotanto on tarkoitettu markkinoilla myytäväksi, mikä johtaa myyntiarvon maksimoimiseen käyttöarvon sijasta. 3.) Tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa ja siksi myös voitot päätyvät yksityiseen omistukseen. 4.) Työväenluokka tekee työt kapitalistin maksamaa palkkaa vastaan, joka ei vastaa työn täyttä arvoa. Kapitalistit saavat elantonsa työväenluokan työstä, jonka tuottamat voitot he ottavat itselleen, käyttäen osan kapitalistisen prosessin jatkumiseen ja työntekijöiden palkanmaksuun. Työväenluokka ostaa palkallaan kapitalisteilta elantonsa, jonka ovat itse tuottaneet.
-
– Tämä on hyvin yksinkertaistettu malli, mutta jo lyhyellä tarkastelulla on havaittavissa kapitalismin sisäänrakennetut ongelmat ympäristökriisin ratkaisun kannalta. Sekä kohdat 1 ja 2 käytännössä pakottavat kapitalistisen järjestelmän edistämään ympäristökriisiä. Kapitalistinen järjestelmä ei pysty toimimaan, jos se ei toimi näin. Aina on tuotettava ja myytävä lisää tavaraa mahdollisimman halvalla, sanoo Karttunen
Kapitalismin hyväksymät ratkaisut eivät toimi.
Kapitalismin olemuksesta seuraa Karttusen mukaan se, että esimerkiksi ilmastokriisin ratkaisujen etsiminen kyseenalaistamatta yhteiskuntajärjestelmää on lopulta hyödytöntä ja ympäristökriisin kannalta mahdotonta. Koska voiton tuottaminen on kapitalismin sisäänrakennettu pakko, on monet ratkaisut ilmastokriisin ratkaisemisessa mahdottomia. Kapitalismin alla pyrkimykset ilmastokriisin ratkaisuun on rajoitettu sellaisiin, että ne pitävät sisällään voiton tekemisen mahdollisuuden tai ainakaan eivät pienennä niitä entisestään. Tästä syystä ilmastokriisin hoitamisessa suosituimmat menetelmät ovat uuden teknologian, fossiilittomien polttoaineiden ja päästökaupan kaltaiset keinot, joiden avulla voidaan tehdä yritystoimintaa.
-
– Mainiona esimerkkinä tällaisesta ratkaisusta on sähköautot, joita tällä hetkellä kannattaa sekä yritysmaailma, poliitikot, että ilmastonmuutoksesta huolestuneet kansalaiset, toteaa Karttunen
Ratkaisuksi ilmastokriisiin Karttusen mukaan sähköauto saattaa vaikuttaa houkuttelevalle ratkaisulle. Sähköautojen käyttöönotto johtaisi henkilöautoliikenteen hiilidioksidi päästöjen vähenemiseen. Lisäksi sähköautojen valmistus ja myynti olisi kannattava bisnes. Sähköautot olisivat myös hiljaisia, niistä ei tulisi pienhiukkaspäästöjä tai raskasmetalleja. Mutta miljoonien sähköautojen lataamiseen kulutettu sähkö on tuotettava jollakin tavalla. Tämän energian tuotantoon on rakennettava uusia laitoksia, on kysymys ydin, tuuli tai öljyvoimaloista. Sähköautojen lataamisverkoston infra on rakennettava, mikä vaatii paljon parkkitilaa ja latausasemia.
Karttusen mukaan Kaikki tämä vie paljon resursseja.
-
– Lisäksi on rakennettava miljoonittain sähköautoja. Tämä vaatii runsaasti teollista toimintaa, joka vaatii muovin valmistamista, kemian teollisuutta ja kaivostoimintaa. Tästä syntyy huomattava määrä päästöjä. Miljoonien akkujen valmistaminen vaatii massiiviset määrät kaivostoimintaa, mikä johtaa monenlaisiin ympäristöongelmiin. Se johtaa myös energian kulutuksen kasvuun, tämä kulutus tapahtuisi fossiilisilla polttoaineilla, sanoo Karttunen.
Karttusen mukaan polttomoottoriautoille jäisi kuitenkin markkinat, sillä sähköautot eivät sovellu kaikkeen ja infra ei olisi läheskään kattava vuosikymmeniin. Myös niitä valmistettaisiin edelleen.
-
– Koska sähköautojen tuotanto on kaupallista toimintaa, täytyisi näitä sähköautoja valmistaa ja myydä jatkuvasti lisää. Sähköautojen ympäristökuormitukset on siis tuomittu kasvamaan ja lisäämään ympäristökriisiä. Tämä esimerkki osoittanee sen, että kapitalismin sisäisen ratkaisun etsiminen ilmastokriisiin voi johtaa muiden ympäristökriisin osa-alueiden pahenemiseen ja ajan kuluessa nämä oheisseuraamukset syövät sähköautoista saatavan hyödyn, sanoo Karttunen.
Toivottomuus?
Teknologiset ratkaisut eivät kykene ratkaisemaan ongelmaa, ne lykkäävät sitä mutta kapitalistinen tuotantotapa vaatii lopulta jatkuvaa lisätuotantoa, mikä johtaa loputtomaan tarpeeseen kehittää lisää teknologiaa ja käyttää resursseja siihen, mikä johtaa ympäristötuhon lisäämiseen.
Vielä tehottomampia ja jopa uuskolonialistisia ovat päästökaupan kaltaiset ratkaisut.
-
– Käytännössä köyhät maat antavat rikkaille mahdollisuuden tehdä päästöjä puolestaan. Päästöt eivät vähene, eikä köyhä maa kehity. Kun tähän liitetään kehitysavun vaatimukset päästöttömyydestä, pakottaa käytäntö kehitysmaata myymään oma potentiaalinsa teollistumiseen. Tämä on malliesimerkki vihreästä imperialismista, selventää Karttunen.
Ympäristöliike on painottanut paljon ihmisten henkilökohtaisten kulutustottumuksien merkitykseen. Omilla kulutustottumuksilla on merkitystä pienessä tai jopa suuressa mittakaavassa, mutta kulutustottumuksien muutos ei kykene itsessään ratkaisemaan ympäristökriisiä. Pahimmassa tapauksessa ajatus tällaisesta yksilön muutoksen mahdollisuudesta vaivuttaa muuten yhteiskunnallisesti ajattelevat yksilöt harhaiseen kuvaan siitä, että yksilötason päätökset ovat ratkaisu ympäristökriisiin.
-
– Tämä kohta vaatinee hieman perustelua. Yksilön kulutustottumuksilla on merkitystä ja näitä ratkaisuja tekevät ihmiset ovat oikeilla jäljillä. Ongelma on siinä, että kapitalismi tekee heidän toimistaan loppupelissä hyödyttömiä. Kierrätys on hyvä asia, mutta se antaa kapitalistille halpoja raaka-aineita tuotantoa varten. Hän voi tuottaa enemmän ja halvemmalla kuin muuten ja tämä lisää lopulta kulutusta. Lihan syönnistä luopuminen säästää luonnonvaroja, mutta kasvien viljely kapitalistisesti kuluttaa myös luontoa. Luomu ei myrkytä maaperää, mutta maailma kuolisi nälkään, jos se olisi ainoa menetelmä. Minimissä oleva henkilökohtainen hiilijalanjälki on pois ilmakehästä, mutta joku tehdas voi käyttää sen nyt hyvällä omatunnolla. Ekologiset vaatteet ovat luontoa säästävä ratkaisu, mutta ne tarjoavat yhden luonnonvarjoja käyttävän myyntiartikkelin lisää, syrjäyttämättä kuitenkaan puuvilla teollisuutta. Ekologinen lifestyle on jo nykyisin kapitalismille suuri myyntikohde, jonka hyödyntäminen vääjäämättä tulee kuluttamaan maapallon luonnonvaroja, valottaa Karttunen
Mitä sitten olisi tehtävä?
Mikäli ympäristökriisiin etsitään todellisia ratkaisuja, on Karttusen mielestä hylättävä harhakuvitelmat siitä, että se voisi onnistua millään muulla tavalla kuin luopumalla kapitalistisesta yhteiskuntajärjestelmästä.
-
– Vihreä, mutta kapitalismiin perustuva ympäristöliike on vain viimeisin harhapolku reitillä kohti todellista yhteiskuntajärjestelmän muutosta, muut ovat sosiaalidemokratia ja fasismi. Vihreys ilman kapitalismin kumoamisen vaatimusta kanavoi yhteiskunnallisen muutoshalun yhteen kapitalismin osa-alueeseen missä se ei kykene muuttamaan itse järjestelmää. Se on hyödytöntä ja mahdollistaa kapitalistisen järjestelmän jatkuvuuden, sekä sen aiheuttamat vahingot, niin ympäristö kuin sosiaalisetkin. Todellinen ratkaisu ympäristökriisiin on ajaa yhteiskuntajärjestelmän muutosta. Tällä tarkoitan sosialistista yhteiskuntajärjestelmää, sanoo Karttunen.
Vihreän fasismin uhka?
Sosialismi on Karttusen mukaan ainut edistyksellinen tapa hoitaa ympäristökriisi ja samalla kapitalistisen talousjärjestelmän aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat. Ympäristökriisin ratkaiseminen ilman sosialistisia pyrkimyksiä voi pahimmillaan johtaa hyvin taantumuksellisiin yhteiskuntamuotoihin.
-
– Erilaiset anarko-primitivistiset ja Gaia-uskonnolliset mallit, jotka käytännössä vaativat teollisesta yhteiskunnasta luopumista, ovat ilmiselvästi väärä ratkaisu. Jos ihmiset luopuisivat modernista tuotannosta eivät maapallon luonnonvarat riittäisi edes murto-osalle nykyisistä ihmisistä. Miljoonat ja taas miljoonat kuolisivat nälkään ja kaaokseen, eikä niistä raunioista syntyisi kuin barbariaa.
-
Salakavalampi vaara tulee kapitalismin lopettavasta nollakasvusta ja sitä supistavasta degrowth ajatuksesta. Ympäristökriisin nimittäin voi ratkaista sosialismin ohella myös toisen yhteiskuntajärjestelmän, feodalismin elikkä fasismin keinoilla.
-
