Jääkö perusturva eurokriisin jalkoihin?

Eurokriisi on myllertänyt amerikkalaisen investointipankki Lehman Brothersin konkurssista syksystä 2008 lähtien eikä loppua ole näkyvissä. Nyt on viimeistään syytä ottaa huomioon marxismin klassikoiden aikoinaan esittämä näkemys siitä, että maailmanhistoriallinen muutos on käsillä silloin kun yhteiskunnassa tuotantovoimat ja noita tuotantovoimia koskevat omistussuhteet joutuvat keskenään sovittamattomaan ristiriitaan.

Tuota ristiriitaa ja siihen liittyvää tuotantovoimien hävitysprosessia olemme saaneet viime vuosina seurata, mainittakoon nyt esimerkkeinä amerikkalaisen ja ruotsalaisen autoteollisuuden alasajo tai paperi- ja sellutehtaiden massiivinen alasajo Suomessa. UPM:n äskettäin toteuttama Myllykosken paperitehtaan lopettaminen merkitsee tuhannen työntekijän jättämistä työtä vaille.

Järjestelmä tuottaa turvattomuutta

Silmiemme edessä on siis kirkkaana tosiasia, että järjestelmä tuottaa sosiaaliturvan tarvitsijoita kuten työttömiä. Toisaalta suuryritysten etuja valvova maan hallitus pitää huolen siitä, että työttömyysturva pysyy täysin riittämättömällä tasolla. Maan hallitus on lyönyt rintoihinsa sillä, että hallituksen budjettiriihessä korotettiin nuorisotyöttömyyden torjuntaan tarkoitettuja varoja valtiovarainministeriön alun perin asettamasta 30 miljoonasta eurosta 60 miljoonaan euroon ensi vuodeksi. Kun kuitenkin alle 25-vuotiaiden työttömyysaste liikkuu 20 prosentin paikkeilla, voidaan kysyä mihin tuo 60 miljoonaa riittää.

Luottojärjestelmä muuttunut hourekuvaksi

Marx totesi luottojärjestelmän muuttuvan mm. velkakirjojen ostamisen ja myymisen seurauksena pelkäksi hourekuvaksi, mikä johtaa romahdukseen.

Meillä on nyt edessämme varsinainen hourekuva joukkovelkakirjoineen ja eurobondeineen, joita ollaan kauppaamassa ja huutokauppaamassa. Viimeisimpänä ilmiönä myös amerikkalainen pääoma on dollareineen sotkeutumassa eurokriisiin. Mitä useampi kokki, sen pahempi soppa. Edessä saattaa olla todellinen jytky ei romahdus.

Perusturva astuu tässä kuvaan mukaan sikäli, että romahduksen sattuessa kaikkein huono-osaisimmat jäävät alimmaisiksi.

SKP:n perusturva-aloitteen ajankohtaisuus

Tässä erittäin vaaranalaisessa tilanteessa SKP:n viiden kohdan aloite perusturvan takaamiseksi tulee todella kreivin aikaan. Ohjelmaa ei voida syyttää ylimitoituksesta, vaan kysymys on minimiperustulon takaamisesta kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa asemassa oleville kansalaisille.

Viiden kohdan ensimmäinen vaatimus koskee 900 euron perusturvan takaamista kuukaudessa verottomana jokaiselle täysi-ikäiselle niissä elämän tilanteissa joissa hänellä ei ole mahdollisuutta saada muuten toimeentuloaan työttömyyden, pätkätöiden, opiskelun, vanhuuden, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Tämä summa 900 euroa ei ole päätähuimaava. Se on todellisuudessa EU:n jäsenmaiden keskimääräinen köyhyysraja. Köyhyysrajan alapuolella ovat ne, joiden tulot jäävät alle 60 prosenttiin kansalaisten keski- eli mediaanitulosta. Suomessa tulotaso on EU-maiden keskitasoa korkeampi, joten meillä myös köyhyysraja on todellisuudessa tuota 900 euroa selvästi korkeammalla tasolla.

Hallituksen toimet varmistavat köyhyyden syvenemisen

Edellinen ja nykyinen hallitus ovat rummuttaneet suurena saavutuksena mm. niin sanottua takuueläkettä, mutta sen maksimisumma 687 euroa jää kirkkaasti köyhyysrajan alapuolelle. Hallitus on kehunut vuoden 2012 budjettiesitykseen sisällytettyä 100 euron korotusta perusturvaan. Mainittu sata euroa kutistuu kuitenkin hyvin vähäiseksi ja jopa lähes olemattomaksi monessa tapauksessa toimeentulotuen varassa elävien kohdalla, sillä henkilön saamat muut tuet pienentävät toimeentulotukea ja syövät samalla mainittua korotusta. Vuonna 2009 toimeentulotuen varassa oli 380 000 kansalaista.

Eräs keskeinen ongelma on eläkkeiden pienuus. Lähes neljännes yli 65 vuotiaista ja peräti 28 prosenttia yli 75 vuotiaista kansalaisista elää köyhyydessä. Keski- eli mediaanieläke vanhuus-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen saajilla oli sekin vuonna 2010 vain 1344 euroa kuukaudessa eli se ei jyrkästi nousevien hintojen oloissa kohoa juurikaan tosiasiallisen köyhyysrajan yläpuolelle.

Lapsiperheiden asema on lukemattomissa tapauksissa taloudellisesti kestämätön. Joka seitsemäs lapsi ns. hyvinvointi – Suomessa elää köyhyydessä.

SKP:n muut vaatimukset 900 euron perusturvan ohella ovat vaatimus verotettavan tulon alarajan nostamisesta 1100 euroon kuukaudessa, vaatimus vähimmäispalkkatason nostamisesta lailla 1500 euroon kuukaudessa sekä vaatimus Kansaneläkelaitoksen kehittämisestä eduskunnan alaiseksi sosiaaliturvalaitokseksi, joka huolehtisi perustoimeentulosta ja eläkejärjestelmistä.

Pankkien tukirahat perusturvan hoitoon!

SKP:n aloitteessa esitetty perusturvauudistus vaatisi kokonaisuudessaan nettomääräisesti alle miljardi euroa vuodessa lisää neljän seuraavan vuoden aikana eli yhteensä runsaat 3.5 miljardia. Vertailun vuoksi voi todeta, että Suomi on tähän mennessä antanut riihikuivaa rahaa pelkästään Kreikan eli lähinnä saksalais-ranskalaisten pankkien tukemiseen 900 miljoonaa euroa. Tuolla Kankkulan kaivoon heitetyllä rahalla olisi SKP:n perusturva-aloite jo toteutettu ensimmäisen vuoden osalta.

Keskustelun teemana olevaan kysymykseen ”Jääkö perusturva eurokriisin jalkoihin” vastaan, että jää ellei koko kansakunta nouse kamppailuun perusturvan puolesta. Tässä kamppailussa SKP:n perusturva-aloite on erinomaisen hyvä lähtökohta.

Seppo Ruotsalainen