Turvallisuus ei synny pelosta vaan rauhasta

Suomessa julkisessa keskustelussa turvallisuus liitetään yhä useammin ulkoisiin uhkiin, rajojen valvontaan, asevarusteluun, sotilaalliseen valmiuteen ja miljardiluokan puolustusmenoihin. Turvallisuudesta puhutaan ennen kaikkea sotilaallisena kysymyksenä. 

Tämä näkökulma on liian kapea. Yhteiskunnan rauhaa ja turvallisuutta voidaan murentaa myös sisältä päin. 

Suomen kommunistinen puolue pitää äärioikeistolaisen järjestäytymisen, väkivallan ja vihapuheen kasvua Suomessa vakavana uhkana yhteiskunnan rauhalle ja turvallisuudelle. 

Rauha merkitsee ihmisten oikeutta elää arjessaan ilman pelkoa. Se tarkoittaa, ettei yhteiskunta saa antaa tilaa fasistisille liikkeille eikä niiden harjoittamalle uhkailulle. Ketään ei saa uhata hänen taustansa, mielipiteidensä, ihonvärinsä, uskontonsa, sukupuolensa, seksuaalisuutensa tai poliittisen toimintansa vuoksi. Yhteiskunta ei myöskään saa antaa tilaa liikkeille, jotka pyrkivät tekemään väkivallasta politiikan välineen. 

Viranomaisten tehtävä on turvata kaikkien Suomessa asuvien turvallisuus. Siksi on perusteltua kysyä, miksi väkivaltaisiin äärioikeistolaisiin ryhmiin ei puututa riittävän ajoissa, johdonmukaisesti ja avoimesti.

Tämä koskee myös poliittista toimintaa. Ketään ei saa pahoinpidellä, vainota tai sulkea ulos yhteiskunnallisesta elämästä hänen mielipiteidensä tai poliittisen toimintansa vuoksi. Poliittisesti motivoitunut väkivalta, myös kommunisteihin ja vasemmistolaisiin kohdistuva väkivalta, on otettava vakavasti kaikkialla Suomessa. 

Turvallisuutta ei voida mitata vain hävittäjien, asejärjestelmien ja sotilasliittojen kautta. Jos turvallisuudesta puhutaan vakavasti, on katsottava myös sitä, mitä tapahtuu kaduilla, verkossa, kouluissa, työpaikoilla ja poliittisessa ilmapiirissä. 

Viranomaisten tehtävä on turvata kaikkien Suomessa asuvien turvallisuus. Siksi on perusteltua kysyä, miksi väkivaltaisiin äärioikeistolaisiin ryhmiin ei puututa riittävän ajoissa, johdonmukaisesti ja avoimesti. Ongelmaa ei saa vähätellä, eikä sitä pidä käsitellä vain järjestyshäiriöinä tai irrallisina tapauksina. 

Historia osoittaa, että fasistisia liikkeitä ei pidä koskaan pitää harmittomina. Fasismi kasvaa, kun sitä siedetään. Se vahvistuu, kun sen kieltä aletaan pitää tavallisena poliittisena puheena. Se saa rohkeutta, kun väkivaltaa selitellään, uhrien kokemuksia vähätellään ja vastuu siirretään aina muualle. 

Todellinen turvallisuus syntyy hyvinvointipalveluista, koulutuksesta, kulttuurista, työstä, toimeentulosta, tasa-arvosta ja luottamuksesta.

Tätä ilmapiiriä ruokkii myös politiikka, joka rakentuu pelon ja viholliskuvien varaan. Kun ihmisiä asetetaan toisiaan vastaan ja yhteiskunnan ongelmien syitä etsitään heikoimmista ryhmistä, ei rakenneta turvallisuutta. Silloin rakennetaan epäluottamusta, katkeruutta ja väkivallan mahdollisuutta. 

Rauhanpolitiikan on oltava muutakin kuin sodan vastustamista ulkopolitiikassa. Sen on oltava myös johdonmukaista toimintaa fasismia, rasismia ja poliittista väkivaltaa vastaan kotimaassa. Rauhaa ei voi puolustaa ulospäin, jos samalla suljetaan silmät yhteiskunnan sisällä kasvavalta vihalta ja väkivallalta. 

Todellinen turvallisuus syntyy hyvinvointipalveluista, koulutuksesta, kulttuurista, työstä, toimeentulosta, tasa-arvosta ja luottamuksesta. Se syntyy myös siitä, että väkivaltaisiin ääriliikkeisiin puututaan ennen kuin ne vahvistuvat. 

Äärioikeistolainen väkivalta on otettava vakavasti. Fasismille ei saa antaa tilaa. Vihapuhetta ei saa normalisoida.  

Rauha ei ole passiivisuutta, vaan aktiivista yhteiskunnallista toimintaa. Se tarkoittaa jokaisen ihmisen puolustamista väkivallalta, pelottelulta ja vihalta. 

SKP:n keskuskomitea
Jyväskylä 24.5.2026