Palkka ja työsuhde - hyvä alku taiteilijan perusturvalle
Päättäjillä, taiteilijoilla ja meillä kaikilla on eriasteinen taiteeseen ja kulttuuriin liittyvä asennevamma. Koronakaranteeni iskee täysillä umpihankalaan kulttuuritodellisuuteen ja vie monen freelancerin taloudelliseen epätoivoon. Mistä pakkoyrittäjä nyt saa perusturvaa?
On hyvä, että Sanna Marinin hallitus reagoi tilanteeseen ja freelancerit ja pakkoyrittäjät voivat koronakriisin aikana saada sosiaaliturvaa ja työttömyyspäivärahaa.
Yli koronakriisin meidän - päättäjien vamma näkyy riittämättömissä taiteen ja kulttuurin budjeteissa. Meidän - taiteilijoiden ongelma on puolestaan alistuminen tilanteeseen, pakkoyrittäjyyteen. Heikko edunvalvonta voidaan myös katsoa myös meidän omaksi syyksemme koska emme ole järjestäytyneet riittävästi. Me kaikki muut kaduntallaajat ja kulttuurin ja taiteen kuluttajat, emme ole oravanpyörältämme ehtineet ymmärtää, että tilanteessa, jossa kilpailemme työstä ja sitä kautta oikeudesta riittävään perusturvaan, olisikin itse asiassa viisasta kilpailemisen sijaan alkaa jakaa työtä.
On radikaalia ajatella että työtä voisi jakaa ja työtä voisi tehdä kuuden tunnin työpäivinä. Kuten SKP ja eräät muut ovat ehdottaneet. Lyheymmän työajan kautta aikaa jäisi maailman muuttamiseen, perheelle ja itsensä kehittämiselle.
Muutoksessa vapaa-aika sektori alkaisi pian kohota sille kuuluvaan arvoon ja taiteilijat sekä kulttuurityöntekijät siirtyisivät marginaalista yhteiskunnan keskeisiksi tekijöiksi.
Kasvava kulttuuriala
Harva meistä tietää, että kulttuurialat työllistävät tänään enemmän suomalaisia kuin esimerkiksi metsäteollisuus ja kemianteollisuus yhteensä. Taide ja kulttuuri ovat alana kasvaneet viimeisten vuosien aikana. Kulttuuri ja peliala tuottavat Suomen bruttokansantuotteesta jo 3,6 prosenttia.
Keskeiset luovienalojen toimijat ovat vaatineet taiteen ja kulttuurin rahoitukseen ensi vuoden budjettiin 444 miljoonaa euroa lisää. Isommalle rahoitukselle on tarve. Menoista 67 prosenttia rahoitetaan nyt veikkausvoittovaroilla. Alan toimijoiden mukaan huomattavasti suuremman osan pitäisi tulla valtion budjetista. Se miten Sanna Marinin hallitus vastaa alan toimijoiden vaatimukseen jaa nähtäväksi kevään budjettineuvotteluissa.
1 % taiteelle ja koronatukea taiteilijoille
Taiteen edistämiskeskus TAIKE esittää, että taiteeseen ja kulttuuriin pitää saada vähintään prosentti valtion budjetista. Tämä tarkoittaisi 100 miljoonan euron lisärahoitusta. Lisäksi TAIKE ajaa valtion apurahajärjestelmän tilalle kilpailuun perustuvaa taiteilijapalkkakokeilua. Tavoitteena on nostaa taiteilijoiden toimeentuloa ja saada taiteilijat sosiaaliturvan piiriin
TAIKE selvittää parhaillaan mahdollisuuksia vastata koronaviruksen haittoihin taiteilijoille kohdistettavilla tukitoimilla mm. valtion lisätalousarvion kautta. Haussa olleet liikkuvuusapurahat on muutettu jo koronatueksi mikä osaltaan vähentää taiteilijoiden kansainvälisen työn mahdollisuuksia.
Eräät säätiöt, opetus- ja kulttuuriministeriö, Taiteen edistämiskeskus ja Helsingin kaupunki myöntävät yhdessä nopeaa tukea koronaepidemian takia ahdinkoon joutuneille taiteen ja kulttuurin ammattilaisille. Noin 1,5 miljoonan euron rahoitus jaetaan huhtikuun aikana taiteen edistämiskeskus Taiken kautta. Lisäksi säätiöt ohjaavat tukea omia kanaviaan pitkin.
Tutkittua tietoa taiteilijan tilanteesta
Taiteen ja kulttuurin työläisten tilanteesta puhuttaessa ei tarvitse perustaa ajatteluaan mututietoon. Mm. TAIKE ja kulttuuripoliittista tutkimusta toteuttava tutkimuskeskus Cupore julkaisevat kymmen vuoden välein laajaan tutkimusaineistoon pohjatuvat selvitykset Taiteilijan asemasta.
Nuorten taitelijoiden asemaa tutkittu viimeksi vuonna 2018. (Maria Hirvi-Ijäs, Sakarias Sokka, Eero Koski, Kaisa Rensujeff, Pauli Rautiainen, Taija Roiha. Taiteen ja kulttuurin barometri 2017. Nuoret taiteentekijät. Cupore, 2018.) Tutkimuksessa käy ilmi, että kaksi kolmesta nuoresta taiteilijasta tekee muuta palkkatyötä taiteellisen työn rinnalla, ja että toimeentulo-ongelmat koskevat kaikkia taiteilijoita. Pahinta on niillä aloilla, joilla ei ole työpaikkoja tarjoavia rakenteita: tilanne on heikoin visuaalisten taiteiden alalla.
Taiteilijoiden uusia ansaintamalleja ja roolia sekä edellytyksiä tehdä taidetta Suomessa tutkitaan edelleen. Suomeen pakolaisena ja turvapaikanhakijoina saapuneiden taiteilijoiden asemaa on myös tutkittu. Muutostarpeita työttömyysturvajärjestelmään perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden välimaaston töistä on tehty. Taiteilijan sukupuolta ja asemaa on tutkittu. Osuuskuntien merkitystä taiteilijan työssä on tutkittu.
Taiteilijat kärsivät puutteellisesta toimeentulosta
Taiteilijan toimeentulossa on kysymys ihan siitä samasta kysymyksestä kuin minkä tahansa työläisen työssä - luoko työ perusturvaa vai ei. Nykyisessä kapitalistisessa systeemissä taiteilijoista on tehty pakkoyrittäjiä. Kaikki työ ei tänään luo hyvinvointia. Yksi työ ei ole tae sille, että työläinen saisi sillä maksettua vuokrat ja leivän pöytään.
Markkinat ovat näyttäneet toteen sen minkä jo lapsikin tietää. Markkinoilla aina joku rikastuu. Toimiakseen maksimaalisesti kilpailuun perustuva systeemi tarvitsee maksutonta reserviä, työttömiä ja puutteessa eläviä.
Kulttuurin ja taiteen alan virkamiehet toimivat systeemin sallimissa rajoissa eivätkä ajattele boxin ulkopuolelle. Valtavirtaisena suuntana on kehittää taiteen ja kulttuurin alaa kuin kokoomuksen ohjelmasta suoraan niin, että julkisen sektorin tärkeimpänä tehtävä olisi kulttuuri- ja taide yrittämisen edellytysten ja olosuhteiden kehittäminen. Ajatus julkisen sektorin kehittämisisestä taiteen ja kulttuurin entistä merkityksellisempänä työnantajana ja tuottajana ei ole ministeriön tai virkamiesten esityslistoilla ja siksi se on meidän toisenlaista kulttuuripolitiikkaa rakentavien poliitikkojen, radikaalien taitelijoiden ja kulttuurityöntekijöiden tehtävä.
Koronakarenteeni vei leivän pöydästä
Koronaviruksen torjunta ja poikkeustila aiheutti kevään 2020 kaikkien kulttuuri- ja taidetilaisuuksien perumisen. Tämä tarkoitti monelle systeemiin luottaneelle kriittisellekin taiteilijalle tulojen loppumista. Lähes kaikki ne taiteilijat, jotka olivat aiemmin pystyneet sinnittelemään taiteen ja kulttuurin ominaisilla pätkätyön ja pakkoyrittämisen markkinoilla ovat nyt puilla paljailla ilman minkäänlaista perusturvaa. Apurahat tuovat apua ja rahaa.
Sillä kuka omistaa kulttuurin ja taiteen työpaikat ja miten taiteilija ja kulttuurityöntekijä voi omaa ja perheensä perusturvaa rakentaa on merkitystä. On selvää, että yhteiskuntaa on kehitettävä siihen suuntaan, että tärkeät tuotantovälineet ovat valtion ja kuntien yhteisomistuksessa. Taiteilijan työpaikat sopivat yhteisomistukseen siinä missä opettajan työkin kunnan tai valtion omistamiksi työpaikoiksi.
Valtion apurahoista palkkoja
TAIKE:n kilpailuttamista valtion noin reilun 500 taiteilijan apurahoista ei makseta veroja. Apurahoista ei myöskään saa sosiaaliturvaa. TAIKE esittää nykyisten vuosiapurahojen muuttamista kilpailtaviksi taiteilijapalkoiksi. Tämä edellyttäisi Sanna Marinin hallitukselta keväällä 12 miljoonaa lisärahan linjausta vuosiapurahoihin. Apurahoihin tarvittava summa on siis tuplattava koska palkoista pitää maksaa sosiaalimaksut ja henkilöstöön on resursoitava. Valtion saisi taiteilijan palkkamallissa osan rahasta takaisin veroina. TAIKE ei ole lopettamassa apurahoja vaan esittää myös apurahojen kehittämistä.
Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Paula Tuovinen ei kuitenkaan usko että kaikille taiteilijoille voisi alkaa maksaa palkkaa. Tuovisen mukaan sosiaaliturvauudistus ja perustulo voisi olla ratkaisu taiteilijoiden toimeentuloon.
Taiteilijan työtä ei nähdä työnä
Vuonna 2016 kulttuurialojen osuus oli 3% Suomen bruttoarvonlisästä, Suomessa oli yli 17000 kulttuurialan yritystä, joiden liikevaihto oli yhteensä yli 12,5 miljardia euroa, kulttuurialojen osuus kokonaiskulutuksesta oli lähes 5%, kulttuurialoilla työskenteli 3,3 % työllisestä työvoimasta, kulttuuriammateissa työskenteli yli 126 000 henkilöä, työllistävin ala oli taiteilija-, näyttämö- ja konserttitoiminta, peliteollisuuden osuus oli noin 0,6% bruttoarvonlisästä, Suomessa oli noin 250 pelialan yritystä, joiden liikevaihto oli yhteensä 2,5 miljardia euroa, ja peliteollisuuden yritykset työllistivät 2 750 henkilöä.
Taiteilijoiden asemaa työtä ja tulonmuodostusta selvitetty viimeksi perusteellisesti tutkija Kaija Rensujeffin tutkimuksessa kuusi vuotta sitten (2014). Vuonna 2018 Hansasaaressa järjestetyssä alan asiantuntijoiden tilaisuudessa keskusteltiin taiteen palkasta ja apurahoista. Hanasaaren tilaisuuden johtopäätöksinä voidaan pitää sitä, että taiteen ja kulttuurin rahoitus tarvitsee 100 miljoonaa lisää rahaa nykyiseen. Tämä käynnisti laajan vaatimuksen nostaa taiteen ja kulttuurin tuki 1 % valtion budjetista.
Luovien alojen yrittäjiä ei nähdä elinkeinon harjoittajina eikä alaa elinkeinona.
Suomessa luoviin aloihin lasketaan; animaatiotuotanto, arkkitehtipalvelut, elokuva- ja tv-tuotanto, kuvataide ja taidegalleriat, käsityö, liikunta- ja elämyspalvelut, mainonta ja markkinointiviestintä, muotoilupalvelut, musiikki ja ohjelmapalvelut, peliala, radio- ja äänituotanto, taide- ja antiikkikauppa, tanssi ja teatteri sekö viestintäala. Laajimman näkemyksen mukaan luovat alat sisältävät kaikki alat, jotka synnyttävät tekijänoikeuksia, patentteja tai tuotemerkkejä.
60% taiteilijoista on korkeakoulutettuja toisin kuin muilla työn sektoreilla vain 40 % työntekijöistä mutta taiteilijan työtä ei usein mielletä työksi eikä siitä usein makseta palkkaakaan. Luovan alan parissa työskentelee yli 100 000 suomalaista.
Luovilla aloilla on Suomessa suuri kasvupotentiaali. Esimerkiksi Ruotsissa niiden BKT-osuus on 5,8 prosenttia ja Iso-Britanniassa 5,2 prosenttia. Suomessa on siis varaa kasvuun.
Luovan talouden ytimessä ovat luovat yksilöt, joiden työ synnyttää innovaatioita, uusia tapoja toimia, palvelukonsepteja, uusia tuotteita ja palveluja sekä tuotemerkkejä. Luovuus ei ole taitelijoiden yksinoikeus eikä luovuus kuulu ainoastaan luoville aloille. Innovaatioita edistävää luovuutta on kaikenlaisten organisaatioiden sisällä.
Maailmanlaajuisesti kulttuuri- ja luovat alat kattavat kolme prosenttia maailman BKT:stä 2 250 miljardin dollarin liikevaihdollaan (2015). Alojen liikevaihto on määrältään suurempi kuin tietoliikennepalveluiden liikevaihto, ja luovat alat työllistävät 29,5 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin esimerkiksi Euroopan, Japanin ja Yhdysvaltain autoteollisuus yhteensä (25 miljoonaa).
Yksityinen sektori ja markkinoiden logiikka
Creative Finland on EU:n, suomalaisten ministeriöiden rahoittama hanke tuottaa luovien alojen tutkimusta ja tietoa. Uusimpana Creative Finland julkaisee juttusarjan yrittäjien kokemuksista rahoituspolulla, rahoittajakohtaamisista ja vinkeistä muille luovien alojen yrittäjille. Hankkeen sivuilta löytyy taiteilijoita kiinnostavaa tietoa julkisista rahoitusvaihtoehdoista mm Julkinen rahoitus luoville tekijöille -rahoituspolkukuvaus. Hanke esittelee yleisimmät julkiset tuet yrityksille.
Tieto ja tutkimus ovat hyvästä. Creative Finland kertoo kuitenkin vahvasti markkinaehtoisesta ajattelusta, jossa kunnat ja valtio tukee luovien alojen yksityisyrittämistä. Tämä ei ole huono, mutta tästä puuttuu kokonaan ajatus julkisen kulttuuritoimen kehittämisestä niin että julkiselle sektori voisi alkaa kehittyä luovien alojen kasvusektoriksi.
Business Finlandin tavoitteiksi listataan luovien alojen elinkeinotoiminnan kehittämisen lisäksi uuden Creative Business Finland -palvelukokonaisuuden rakentaminen ja tavoite luoda Suomeen uudet musiikki- ja kirja-alan tuotantokannustimet. Hanke esittää AV-alan tuotantokannustimille uutta rahoitusta ja mm. elokuvasäätiön tukivaroja nostettavaksi pohjoismaiselle tasolle.
Valtion ja kuntien luotava enemmän palkallisia työsuhteista.
Minä ja moni taiteilija innostuu TAIKE:N esityksestä muuttaa valtion taiteilija-apurahat palkoiksi - siitäkin huolimatta, että niistä pitää kilpailla. Tämä koskettaisi vuodessa kuitenkin vain noin viittäsataa taiteilijaa. Tämän lisäksi pitääkin alkaa vaatia, että kunnat ja kaupungit sekä kuntien ja kaupunkien yhtiöt alkavat palkata taiteilijoita töihin kuntiin, kaupunkeihin ja erilaisiin julkishallinon yrityksiin. Helsingin taiteilijoiden pääkaupunkina ja kaupunki, joka on vuodesta 2013 tuottanut ylijäämää budjetissaan, pitäisi tehdä ensimmäinen merkittävän liikkeen ja palkata joka kaupunginosaan yhden taiteilijan vapaan taiteilijan työhön.
Taiteella ja taiteellisella toiminnalla on mahdollisuus ennaltaehkäistä yhteiskunnallisten ongelmien hoitamisesta syntyviä kustannuksia. Tutkimushavaintoja on tehty esimerkiksi vaikutuksista terveyden-huollon ja sosiaalipalveluiden kustannuksiin: yleislääkärikäynnit ja mielenterveyspalvelujen käyttö ovat vähentyneet, sairaalajaksotlyhentyneet, uusintarikollisuus on vähentynyt, tuomitut rikolliset ovat uudelleentyöllistyneet, aiheettomat poissaolot työpaikoilta ovat vähentyneet sekä maahanmuuttajien kotoutuminen on vahvistunut.
Taiteellinen ja kulttuurinen toiminta ja kulttuuriperintö synnyttävät ympärilleen eläviä ja kiinnostavia yhteisöjä sekä korkeaa elämänlaatua. Tätä kautta ne tarjoavat pitkäkestoista tukea alueiden ja kaupunkien kehitykselle ja uudistumiselle. Tutkimusten mukaan taide, kulttuuri ja luovat alat, sekä niiden keskinäinen yhteisvaikutus rakentavat paikallista identiteettiä ja kaupunkikuvaa, houkuttelevat korkeasti koulutettuja asukkaita ja luovien alojen työntekijöitä, houkuttelevat erityisesti kasvuyrityksiä ja korkean teknologian yrityksiä, tukevat alueen kaikkien toimialojen kehitystä, elvyttävät taantuneita kaupunkeja tai alueita tarjoamalla työpaikkoja ja vaihtoehtoisia tulonlähteitä, houkuttelevat matkailijoita ja synnyttävät kulttuurivaihtoa, vahvistavat kulttuurista moninaisuutta ja demokratiaa, edesauttavat luovaa kaupunkisuunnittelua ja –rakenteita, ja vanhojen rakennusten uutta käyttöä, kasvattavat yksityisiä ja kaupallisia investointeja, ja vaikuttavat asuntojen ja kaupallisten kiinteistöjen arvoon.
Luovat alat yhteensä tuottavat merkittävän osan Suomen bruttokansantuotteesta. Yritystuet kohdistuvat kuitenkin konservatiivisesti lähdes kokonaan perinteiseen teollisuuden alalle. Valtion ja kuntien on syytä havahtua luovien alojen kasvavaan merkitykseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen.
Kulttuurin ja taiteen – luovien alojen toimintastrategioita on muutettava vanhasta, katsottava tulevaisuuteen ja alettava luoda taiteilijoille enemmän palkallisia työsuhteita sekä kanavoida parempia yritystukia luoville aloille.